Jos tuo kädensija olisi ollut kiinni koukulla, mutta kun siinä oli vaan sellainen muotoiltu lenkki, jonka piti lukittua siihen ketjuun  Menihän siinä sitten reilu 10kk saikulla.  Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ostin taljan ja toisen leikkauksen jälkeen käytin sitä emännän  avustamana yhdellä kädellä ( toinen oli hankis vielä silloin). Lomittajakin  joutui käyttämään sitä kerran tosin olin siinä yks kätisenä avustajana silloinkin. Viimeiset onkin poikineet yksin.

Mä kun olen tykännyt just tuosta riimumallista, kun sitä on nopea lyhentää ja vastaavasti ei kahvat tipu lattialle, jos lehmä on hoitohäkissä seisaallaan. Eräällä eläinlääkärillä oli sellaiset irtokahvariimut. Soitti sit jonkun ajan päästä, että onkohan ne kahvat jääneet teille. Olihan ne. Kävi sit hakemassa ne. 

Yhteen aikaan mulla oli aina rautakanki navetas. Moni ihmetteli miksi, mutta syy oli poikimisapu. Kyödet kinttuihin ja kangen pää ritilän väliin. Tosin ei auta kuin makuulla olevalle lehmälle. Voimat vähän toista kuin noilla itte vedän kahleilla. Paras oli jos oli lehmä oli oven edes sai roikkua pihalla kangen pääs  Tosin ei sekään aina auttanut. Jospa toi talja nyt lähettäis sen kangen muihin hommiin  Jotenkin tuntuu, että poikimisapu % on mulla "hieman" korkeampi kuin Antilla. Joku 500 poikimista ehkä koko pitkän uran aikana ja monen moista ... lääkärin apuakin aina joskus ja yks persiilleen mennyt sektio. http://www.kotielaintarvike.fi/tuote/vasikan-vetolaite-hk-2020-muovipäällä/10121/  Tuo oli vähän halvempi kuin lähitapiolan maksamat tutkimukset ja leikkaukset. Tosin se käpälä oli rikki jo "työliikeestä" joten ... helposti hajos lopunkin ja mela oli tyytyväinen 

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 11.03.16 - klo:21:28

Jos tuo kädensija olisi ollut kiinni koukulla, mutta kun siinä oli vaan sellainen muotoiltu lenkki, jonka piti lukittua siihen ketjuun  Menihän siinä sitten reilu 10kk saikulla.  Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ostin taljan ja toisen leikkauksen jälkeen käytin sitä emännän  avustamana yhdellä kädellä ( toinen oli hankis vielä silloin). Lomittajakin  joutui käyttämään sitä kerran tosin olin siinä yks kätisenä avustajana silloinkin. Viimeiset onkin poikineet yksin.

Mä kun olen tykännyt just tuosta riimumallista, kun sitä on nopea lyhentää ja vastaavasti ei kahvat tipu lattialle, jos lehmä on hoitohäkissä seisaallaan. Eräällä eläinlääkärillä oli sellaiset irtokahvariimut. Soitti sit jonkun ajan päästä, että onkohan ne kahvat jääneet teille. Olihan ne. Kävi sit hakemassa ne. 

Jostain syystä se vaan luiskahti sinne ketjun peräpäähän asti. Tosin olin jo käynyt arvauskeskuksessa ja räpylä oli paranemaan päin. Mutta eihän se kunnossa ollut ja tuo luiskahdus kruunasi kaiken. Nyt käsi kunnossa ... kohti uusia kolhuja 

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 11.03.16 - klo:21:28

Jos tuo kädensija olisi ollut kiinni koukulla, mutta kun siinä oli vaan sellainen muotoiltu lenkki, jonka piti lukittua siihen ketjuun  Menihän siinä sitten reilu 10kk saikulla.  Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ostin taljan ja toisen leikkauksen jälkeen käytin sitä emännän  avustamana yhdellä kädellä ( toinen oli hankis vielä silloin). Lomittajakin  joutui käyttämään sitä kerran tosin olin siinä yks kätisenä avustajana silloinkin. Viimeiset onkin poikineet yksin.

Mä kun olen tykännyt just tuosta riimumallista, kun sitä on nopea lyhentää ja vastaavasti ei kahvat tipu lattialle, jos lehmä on hoitohäkissä seisaallaan. Eräällä eläinlääkärillä oli sellaiset irtokahvariimut. Soitti sit jonkun ajan päästä, että onkohan ne kahvat jääneet teille. Olihan ne. Kävi sit hakemassa ne. 

Sama malli ei muuta ongelmaa kuin ketjun lievä ruostuminen.Aiemmin oli vetovaljaat,noilla ei minusta kyllä tee yhtään mitään.Toki noita ketjuja ei ole monessa poikimisessa käytetty.Ainakaan hiehoille ei minusta kannata käyttää isoa vasikkaa periyttävää siemennyksissä,tahtoo maksaa veronsa myöhemmin lypsykaudella,jos ei jo poikiissa.

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 11.03.16 - klo:22:38

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 11.03.16 - klo:21:28

Jos tuo kädensija olisi ollut kiinni koukulla, mutta kun siinä oli vaan sellainen muotoiltu lenkki, jonka piti lukittua siihen ketjuun  Menihän siinä sitten reilu 10kk saikulla.  Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ostin taljan ja toisen leikkauksen jälkeen käytin sitä emännän  avustamana yhdellä kädellä ( toinen oli hankis vielä silloin). Lomittajakin  joutui käyttämään sitä kerran tosin olin siinä yks kätisenä avustajana silloinkin. Viimeiset onkin poikineet yksin.

Mä kun olen tykännyt just tuosta riimumallista, kun sitä on nopea lyhentää ja vastaavasti ei kahvat tipu lattialle, jos lehmä on hoitohäkissä seisaallaan. Eräällä eläinlääkärillä oli sellaiset irtokahvariimut. Soitti sit jonkun ajan päästä, että onkohan ne kahvat jääneet teille. Olihan ne. Kävi sit hakemassa ne. 

Sama malli ei muuta ongelmaa kuin ketjun lievä ruostuminen.Aiemmin oli vetovaljaat,noilla ei minusta kyllä tee yhtään mitään.Toki noita ketjuja ei ole monessa poikimisessa käytetty.Ainakaan hiehoille ei minusta kannata käyttää isoa vasikkaa periyttävää siemennyksissä,tahtoo maksaa veronsa myöhemmin lypsykaudella,jos ei jo poikiissa.

Itse irrotin valjaista ne vetohihnat, niillä on hyvä vetää ilman valjaitakin.

Jos joutuu auttamaan vasikkaa ulos, niin siinä vaiheessa, kun etupää on tullut ulos, niin vasikkaa pitää hiukan kiertää eli veto "korkkiruuville". Tällöin vasikan lantio kallistuu hiukan vinoon ja se mahtuu paremmin ulos emon lantioaukosta.

Poikimakarsinassa ei voi oikein käyttää mitään sellaisia vetoliinoja, joissa itsensä joutuu köyttämään letkan jatkoksi. Lehmä jos nousee ylös ja pyörähtää ympäri, eikä vasikka ole irronnut, niin kyllä siinä itsekin lentää seinään.

Tuo riimujen ruostuminen on tuttu ongelma ja kannattaa vaihtaa pintaruostuneetkin riimut uusiin välillä, niin eivät katkea sitten ratkaisevalla hetkellä.

Itsellä on riimut aina taskussa, jos olen poikimista vahtimassa, koska joskus pienikin (ja nopea) apu pelastaa ja riimuilla saa paremman otteen. Semmarin hanskat on kanssa hyvät poi'ituksessa, koska suojan lisäksi antavat hyvän pidon. Käyttää vaan riittävän pientä kokoa, niin eivät ole riimujen välissä, kun koittaa operoida riimuja lehmän sisällä paikalleen.

Hyviltä vaikutti noi antin poikimiset tai vähäiset avustusprosentit. Meillä taitaa avustusprosentti olla 10-15% luokkaa, mutta enempi mä ajattelen, että vaikka pienikin apu menisi ns. tilastoja rumentamaan, niin parempi sekin kuin kuollut vasikka. Ja viime vuosina on sattunut yllättävän monta virheasentoa. Pääosin nuo kyllä poikivat hyvinkin omatoimisesti.

Antille vielä tiedoksi, että emopuolelle ei riitä, että valvoo poikimisen, pitää myös valvoa, että penikka pääsee maidolle. Sen jälkee voi keskittyä tukien nostamiseen. 

  Meille kutsuttiin kerran lekuri poikimisavuksi kun näytti ettei homma onnistu muuten,No, aikansa kaiveltua sai etusorkat esiin ja meinattiin että täähän menee hienosti,, vaan eipä alkanut luistamaan ja sisäötä koetellessa tuntui jotenkin oudolta kunnes viimein minä riittävän pitkäkätisenä tunnustelun tuloksena huomasin  että oli kaksosvasikat ja se etujalkapari  olivat eri vasikolta, Onnistuihan se sitten kun yks kerrallaan otettiin ulos,, Että sellastakin voi sattua että molemmat tarjoovat vain toista sorkkaansa.yhtaikaa

Poikimakarsinassa ei voi oikein käyttää mitään sellaisia vetoliinoja, joissa itsensä joutuu köyttämään letkan jatkoksi. Lehmä jos nousee ylös ja pyörähtää ympäri, eikä vasikka ole irronnut, niin kyllä siinä itsekin lentää seinään.

Aikaisemmin poikivat umpipuolella muiden joukossa ja siellä ei käynyt edes mielessä köyttää itseään vetoliinaan vaikka sellaiset valjaat onkin joskus ostettu. Poikimakarsina nyt käytössä ja olin kyllä ajatellut että oikein tiukassa poikimisessa voisin lehmän pään köyttää kiinni ja sitten testailla niitä valjaita. Tähän asti aina löytynyt joku nurkka johon saa rautakangen vipuvarreksi jos omat tai apuun huudetut voimat ei riitä.

On teillä melkoisia poikimisia. Meil poikii 70-100 emoa vuodessa ja korkeintaan 5 autan ja yleensä on asento virheitä. Ja kumminkin on ihan kohtuu kokoiset emot 550-650 suurin osa ja vasikoiden koot on 45 kiloa, vähän turhan suuria myyntiä ajatellen herefordi sonneiksi.... Ootteko ajatellut jalostaa niitä emojen poikima ominaisuuksia. Ja toki käytän ch sonniaheikommille emoille ja niiden vasikat on lähempänä 50. Ps. syksyllä kantavia hiehoja ja kerran poikineita emoja myynnissä......

Jalostettu on, aina ei vaan onnistu toivotulla tavalla. Siitä huolimatta muutos parempaan on ollut melkoinen kymmenessä vuodessa.

Tänään oli riimut ekaa kertaa tänä keväänä tarpeen, kun yksi penikka halusi tulla pakilla maailmaan. Autettiin ulos ja tuloksena elävä vasikka. Mukavahan se olis, jos ei paljoa tartteis autella. Varmaan moni niistä vasikoista, joita hiukan avustan, syntyisi omin avuinkin, mutta jos olen paikalla ja tilanne alkaa näyttämään arveluttavalta, niin en ala harmittelemaan, jos avustustilasto rumenee, kun vasikat jäävät eloon ja ovat virkeitä.

Sehän se pääasia on että syntyy elävät vasikat, et kyl pitää puuttua jos on tarvetta. Johan sen kasvattajan etiikkakin vaatii.

ite käytän noita ketjuja ja räikkäliinaa. jos tiukka niin kun saa ketjut jalkoihin niin sitten räikkäliina väliin aika tiukalle ja siitä sitten nostamaan jaloilla niin saa aika hyvän voiman vetoon..    tuollaisen opetti aikoinaan yks vanha lekuri kun sanoi että ei hänen voimillaan muuten vetellä...ja räikässä jo se noin 500 kilon voima...                joskus tuntuu vaan että jo pelkkä liinakin jatkona auttaa noissa...

Onko "tiukassa" jokin rahansäilytys/laskentatyökalu, jolla munanmyyntitulot pidetään hallussa 

Mulla jäi ketjut joutilaaksi sen jälkeen kun hommasin valjaat. Ne on ihan ehdottomat poi'itusapua annettaessa. Ketjuja käytettäessä et pysty käyttämään juuri kuin käsiä vetoon, kun taas valjailla saat kehon painolla pidettyä jatkuvan vedon ilman hirmuista rehkimistä. Tämän lisäksi voi sitten esimerkiksi käsin ottaa lisävetoa karsinarakenteista tms tarvittaessa.

Ihan älyttömän lujassa ei vasikat ole enää pitkään aikaan ollut, parsinavetta-aikaan välillä piti kyllä vetää oikein tosissaankin. Liharoturisteytyksetkin tulevat pääosin sutjakkaasti, kun sonnina käytetään BA:ta.

Tuosta parsinavetta / pihatto ja niissä poikimavaikeudet tuli mieleen. Yks isäntä pokka naamalla kertoili, että ei voi laittaa hiehoja pihalle kesällä, koska ne ovat tiineitä. vasikat pyörivät kohdussa miten sattuu ja poikima vaikeudet varmoja, siksi piti hiehonsa parressa  Jopa minä en voinut tuota ymmärtää . Nimim. vapuksi hiehot pihalle