Tehokkain puun siementen tappaja on sammal, johon siemen jää kuivumaan. Vaikka kivikosta raapaisee kivet näkyviin, niiden viereen ajautuneet siemenet itävät kun ovat tasakosteassa paikassa.
Kääntömätästyksen hyvä puoli on se, että istutettavan taimen juuret pääsevät heti istutuskeväänä tunkeutumaan ohuen kivennäismaan alla olevaan kosteaan ja tiivistyneeseen karikkeeseen. Eli kivennäismaa toimii suojaavana kantena ja heinikon vähentäjänä. Suoraan muokkaamattomaan maahan istutettuna juuret ovat joko kovassa kivennäismaassa, tai kuivuvan kuntan alla. Molemmissa tapauksissa juromista tiedossa, on tullut kantapään kautta kokeiltua.
Samaa mieltä. Lisäksi sinne väliin jääneeseen sammal- ja karikekerrokseen sitoutuu hyvin vettä. Meillä kuivuuden aiheuttamat tuhot ovat jääneet olemattomiksi. Ennen istutettaessa oletettiin n. 30 % taimista kuolevan. Nykyisin istutan tuon n.30 % vähemmän taimia, kun mätästetyillä alueilla selviytyy hyvinkin yli 95 %.
Joskus tosin mättääseen istutus on aika vaikeaa, kun se voi kovettua tosi kovaksi.
Silloin kivennäismaata on liikaa, jos pottiputki ei siihen pysty.
Parhaimmillaan onnistuneissa kääntömättäisiin istutetut kaksivuotiaat pottikuuset tuuppas 25 sentin kasvun ekana vuonna-> lämmintä sadetta heti istutuksen jälkeen. Nyt ovat joka vuosi tuupanneet puolimetristä kasvainta. Surkeimmillaan kovan kivennäismaan kanssa taistelleet taimet on kituneet 15 vuotta ja ovat nyt kolmimetrisiä.
Kuusi on juuristaan ja kosteudesta tarkka.