Tuntuu vaan joka vuosi pellonreunat olevan ongelmakohtia. Metsä varjostaa, kuivuminen on heikompaa kuin muussa osassa lohkoa, traktori tulee käännettyä aina vaan siellä reunassa, tiivistymistä tapahtuu maaperässä.
Itse olen jo kahtena vuotena jättänyt pellon- eli metsänreunoihin keskimäärin 20 metrin osuuden VLN-kasveille. Mun mielestä hyötyä löytyy monellakin tapaa. maa kuohkeutuu kun pitkäjuurisia kasvit saavat muutaman vuoden möyhentää juuristollaan maata, epäsäännöllisistä kuvioista voi näin muotoilla viljaviljelylle suorakaidekkaamman muotoisia eli viljely helpottuu, ei tarvi odotella märkien metsäreunojen kuivumista kylvö- tai puintikuntoon, ei metsänreunaan vihreitä jyviä hitaamman valmistumisen johdosta. Saati että myöhästyneemmän kylvön johdosta.
Eikä niistä metsänreunoista kuitenkaan sillä tavalla viljaa lähde kuin ei-metsänreunoista.
Muutama vuosi kun apilapitoinen kasvi kasvaa metsänreunassa , niin sinne voikin sitten taas vaihteeksi kylvää ns.hyötykasveja eli myyntiin menevää tuotetta.
Onko ajatuksissani jotain väärää, arvon kolleegat? vai miksi niin harvoin näkee metsäreunojen kylvetyksi maanparannuskasveilla? useasti näkyy ohiajaessa tielle asti, kuinka kasvusto on metsänreunassa pirusti huonompaa kuin muualla lohkossa.
Onko syynä ikiaikainen , isiltä peritty ajatus, että kaikki pitää kylvää, aina pientareita myöten ja joka jyvä pitää puida vaikka puimuri sitten akseleita myöten päisteitä pitkin matelisi?
Ja joo, oli eka postaukseni.