Ollaan entisiä lammasfarmareita ja aloitettaisiin uudestaan, jollei ikä ja ajan puute olisi vastassa. Lammas on mukava eläin, jota on helppo käsitellä, kun oppii pelin säännöt. Tottuneelle lampurille se on yhteistyöhaluinen ja nokkela, paitsi jos joutuu paniikkiin. Silloin se toimii ihmisen kannalta täysin idioottimaisesti, mistä sen maine tyhmänä eläimenä johtuu.
Päivittäinen hoito on helppoa, ja työruuhkat kasautuvat poikima-aikaan ja madotus- ja punnituspäiviin, jolloin päivää saattaa joutua jatkamaan yön puolelle. Laitumelle ajo ja lohkolta toiselle siirto sujuu joko opetettujen lampaitten tai opetetun koiran avulla. Meillä oli jälkimmäinen systeemi.
Eläinaineksessa tärkeää on tuotanto-ominaisuuksien lisäksi uuhien emo-ominaisuudet. Pässi käy päälle, jos se kokee ihmisen kilpakosijaksi. Jotkut pässit ovat jostain syystä "luonnostaan" vihaisia.
Kannattaa, jos mahdollista, opiskella alaa suomalaisten oppaitten lisäksi kansainvälisistä kirjoista ja lehdistä. Esim Englannissa on paljon parin sadan uuhen katraita muun maatalouden ohella sivuelinkeinona. Ja ollut jo satoja vuosia, toisin kuin meillä, jossa kaupallinen lampaan lihan tuotanto on aina ollut jostain syystä marginaalista, kuten näkyy tämänkin keskustelupalstan jutuista.
Lampaanlihan tuotannossa suurin haaste on markkinointi. Isot teurastamot eivät halua lammasta sotkemaan liukuhihnatuotantoaan. Pienet paikalliset teurastamot, esim Vainion teurastamo Mäntsälässä teurastavat ja ehkä välittävätkin lammasta tuottajan piikkiin. Valmiilla leimatulla lampaanlihalla on myyjän markkinat ja hintaa saa pyytää roimasti.
Jos lampurin taitojen lisäksi oppii lihan markkinoinnin, saattaa saada kohtuullisen sivuelinkeinon esim. 100 uuhen katraasta. Olen ajatellut, että kesäkaritsoiden tuottaminen nurmen leikkaajiksi ja pusikon tuhoajiksi sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta pitää lampaita talvella, voisi olla mukava bisnes.
