Kivenkeruu on tekniikkalaji ja missään taikinassa ei kannata ajella. Pilaa vaan pellon, varsinkaan jos hiukankin hiesuisempaa tai savisempaa maata.
Kivipekka nelosella on tullut 16 kesänä kiviä noukittua. Kovaa hommaa koneelle, jos kiviä oikeasti on pellossa. Sen vuoksi mahdollisimman yksinkertainen rakenne on ehdottoman tärkeää. En ole päässyt tutkailemaan Elhoa livenä, mutta tekstien ja kuvien perusteella kiertäisin kaukaa ihan vaan sen takia, että jossain vaiheessa tuo tolkuton hydrauliikan määrä alkaa aiheuttamaan harmaita hiuksia, ainakin mulle. Letkua ja nippaa riittää, joten mahdollisia vuotopaikkoja on sen mukaisesti. Kivipekassa riittää, kun on rummun hihnat pakissa, lisäksi muutama piikki ja pultit ja tietysti sopivat avaimet. Rautakanki tietysti sekin. Pakkia en ole nosturummulle kaivannut. Jos ajaa kiven kiinni nostorummulle, se on on irronnut melkein aina sillä, että NH:n voimanotosta saa kytkettyä napilla jarrun pois ja pari kertaa päälle pois saa rummun pyörähtämään taaksepäin ja kivi irtoaa. Joskus kaipaisi seulaston hydraulista alaslaskemista, jolloin litteä kivi lähtisi piikin ja seulan välistä. Nykyisin joudun sen irrottamaan kangella.
Nostorummun piikkejä menee aika harvakseltaan, kun ajotekniikka on oikea. Karhottimen piikkejä katkeaa niitäkin joskus, lähinnä maakiviin ja helpoiten kurvissa, kun isku tulee sivusta.
Edenhall jurttikoneet ovat hydraulikäyttöisiä. Nivelakselilla käytetään kymmenkuntaa pumppua, joista voima siirretään käyttökohteisiin. Ei noissa ole suurempia ongelmia ollut vaikka omanikin on vuodelta 1998 ja jonkinmatka toistatuhatta ha takana.
Muutaman kerran on omassa Kivipekassa ollut kivi rummulla tositiukassa. Irtokivet on isommat kerätty kivitalikolla, mutta joskus maanalainen kivi nouseekin mukaan ja voi olla liian iso nielulle. Tuollainan on ainakin pölyssä sitten täysi yllätys. S-piikki ei kylläkään pakitusta kestä.
Vuossitten keväänä laitettiin kaikki piikit uudet. Nyt syksyllä oli yksi poikki. n 50 tuntia sillä vuodessa tulee ajoa.
Eli yksi piikki poikki sataa tuntia kohti. On vähän. Enempi noissa on se, että joutuu hitsailemaan jatkoja, kun kuluvat. Yllätysmaakivet, jotka seula nostaa ylös, on tosiaan tän homman suola (liika suola maistuu tietysti pahalle). Ei niille juurikaan mitään mahda ja kankea voi joutua käyttämään. Toisaalta pieni taukojumppa lienee joskus paikallaan.
Kivenkeruu on sellaista ei-hosujan -hommaa. Etenee omalla vauhdillaan, ei noupeudu, vaikka ajonopeutta lisättäisiin. Ainoa mikä selvästi nopeuttaa on, jos on kärrymies ajamaan kiviä kippauspaikalle, jolloin kivikoneella ei tarttee niitä viedä.
