Hienoa, että tapaus on herättänyt keskustelua.
Ensimmäinen toive olisi ollut, että olisimme voineet lunastaa tankin itsellemme tai uusi meijeri olisi voinut lunastaa tankin sen ollessa paikallaan, käyvällä käytetyn tankin hinnalla. Se ei sopinut entiselle meijerille, koska he tiesivät meijerinvaihtoaikeistamme, sillä puhuimme avoimesti asiasta kahden vieraan meijerin edustajan ja entisen meijerin edustajan kanssa, kun puntaroimme asiaa.
Meillä tankin normaali tyhjennys tapahtui entisen meijerin aikaan öisin, noin klo 02-04 välillä, jolloin mikään tankinvaihto-toimija ei ollut käytettävissä, joten siksi ylimääräinen tyhjennys oli tarpeen maidon saamiseksi talteen.
Emme vaatineet ylimääräistä tyhjennystä entiseltä meijeriltä, mutta toki tahdoimme, ettei kolme lypsykertaa E-luokkaista maitoa mene viemäriin ( onhan se jo suunnilleen ympäristörikos laskea maitoa maahan?! ), sillä kukaan itseään arvostava työntekijä ei tuhoa oikeasta rehellisestä työstä saamaansa korvausta. Emme me halunneet jäädä palkatta puolentoista vuorokauden työstä! Haluaisitko sinä, hyvä lukija?
Entinen meijeri KIELSI ehdottomasti ketään muuta kuin heidän valtuuttamia, omia tankin huoltomiehiä koskemasta heidän tankkiinsa. Siksi emme voineet edes itse irroittaa entistä tankkia silloin yöllä.
Uusi meijeri olisi hakenut maidon ilman muuta, mutta ei tietenkään tahtonut käräjille aiheesta, jolloin oli pakko neuvotella siihen lupaa.
Entisessä meijerissä kukaan toimija ei tuntunut tietävän, miten asia pitäisi edes hoitaa, ja jokainen sanoi jotain erilaista! Yksi ilmoitti, että ylimääräistä tyhjennystä ei tule - "on ennenkin maitoja laskettu viemäriin näissä tapauksissa" - ja toinen sanoi, että uusi meijeri hakekoon maidot tietenkin ihan ilman mitään muttia, jos kerta voi järjestää sen haun. Kohta soitti toinen entiseltä meijeriltä, että hän on järjestänyt ylimääräisen hakukerran ja missään nimessä ei uusi meijeri saa hakea sitä maitoa.
Alkuperäinen kirjoitukseni oli paljon pidempi ja selventävämpi kuin tuo lehteen päätynyt versio, jota on lyhennelty, että se voitiin julkaista.
Pointtini oli siis:
- entisen meijerin tulisi KOMMUNIKOIDA työntekijöiden kesken paremmin, että toimintatavat ulospäin olisivat selkeämmät
- jos lähtöpäätös on jo tehty, ei mielenosoitus ja suoranainen v****ilu enää mitään auta, pahentaa vain asioita
- onko osuuskunnan tuottajien edun mukaista kerätä ja seisottaa käytettyjä tankkeja tankkihuollon kentällä, niinkuin nyt näyttää olevan tapana ympäri Suomen? Kenen etu on, ettei käytettyä tankkia myydä tuottajan siirtyessä toiselle meijerille, vaan ne kerätään seisomaan kentälle jopa niin, että nämä kentät käyvät ahtaiksi ja joudutaan tekemään lisää tilaa tankkien seisottamista varten?? Lopettavista karjoistakin jo tulee niin paljon käytettyjä tankkeja, että luulisi olevan kaikkien etu, että toimintakuntoiset, "keskikokoiset" tankit, joille ei suurensuurta käyttöpainetta tulevaisuudessakaan liene, voitaisiin myydä ja jättää paikalleen, vaikka niistä kilpaileva toimija sitten sitä maitoa hakisikin.
Myös se, että on tuottanut maitoa pikkuista vaille 25 vuotta uskollisena niin laadulle kuin meijerille, tuntui katoavan tällä pienellä valinnalla taivaan tuuliin, ja osuuskunnasta eroavasta tuottajasta tuli pahin mahdollinen vihollinen. En kuitenkaan ole saanut yhtäkään laskua maksetuksi sillä AATTEELLA, sillä jäsenyyden nimellä, enkä usko, että sinäkään saat alennusta polttoaineista tai rehulaskusta sillä, että olet tietyn suuren ryhmittymän tuottaja.
En tiedä vielä, etkä tiedä varmasti sinäkään, edelleenkään, hyvä lukija, onko tämä valintamme - tai useiden muidenkin maidontuottajien valinta - oikea vai väärä. Sen näyttää vasta aika, mutta pahimmanlaatuiseksi uhmaikäisten hiekkalaatikkoleikiksi tämä meijerinvaihto kyllä nyt meni, vaikka miten tätä asiaa vääntelisi.
Minä olin luullut, että meijeri on olemassa tuottajia varten ( nyt taas uudessa meijerissä todella tuntuukin siltä! ), ja että myös meijeritoiminta on yritystoimintaa niinkuin maanviljelyskin nykyisin. Yritystoiminnassa on haettava niitä ratkaisuja, jotka tuntuvat toimivat parhaiten OMAN YRITYKSEN HYVÄKSI, ja sitä tälläkin vaihdolla on haettu. Edelleen mietin, että eikö meijerissäkin tulisi ennemmin miettiä "mitä tuli tehtyä väärin, kun tuottajat vaihtavat muiden leiriin", eikä keskittyä siihen, miten saataisiin vaihto tehtyä mahdollisimman hankalasti ja saataisiin tuottaja tuntemaan itsensä mahdollisimman arvottomaksi.
Tiesin, että myrsky tästä nousee, kun kaikkea ei voi kirjoituksen perusteella mitenkään aukottomasti kertoa. Toki tämä on minun kokemukseni asiasta, voi olla, että muut kertoisivat tai ovat kokeneet tämän asian toisin. Minut tuntevat ihmiset kuitenkin tietävät, että tapanani ei ole valehdella, vaan avoimesti kerron asiat sellaisina niinkuin ne ovat, enkä pelkää laittaa itseäni likoon asioiden puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä saada yleiseen tietoon.
Toivon jokaiselle tuottajalle ( niin maidon- kuin lihankin tuottajille ) voimia ja optimistisuutta näissä hankalissa maailmantilanteissa etsiä se omalle tilalle sopiva tie ja voimia taistella omien oikeuksien puolesta silloin, kun taistelua tarvitaan. Meillä on Suomessa jalostajasta riippumatta hieno, puhdas elintarvikkeen raaka-aine, niin maito kuin lihakin, ja on tärkeää, että maatilat säilyisivät ja että meijerit ja teurastamot ymmärtäisivät, että tuottajaa on kohdeltava kunnolla ja arvostavasti myös sieltä tilipussin puolelta, että suomalainen tuotanto säilyy.
Ystävällisesti,
Johanna Niskanen
maidontuottaja
Lapinlahti
