Oli synkkä ja myrskyinen yö.. joo näin alkaa Muumipapan muistelmat, mutta ei tämä juttu juhannuksen yöjuoksusta..
Jos nyt on pikkasen mahan seudulla kiertävää liikehdintää tai muuten olo hiukan epävakaa, suosittelen lukemisen siirtämistä parempaan olotilaan, sillä tämä voi kokeilla herkkää masua liikaa..
Illallahan olikin jo puhetta hyvästä kissa-vuodesta, joten tuvassa käy syömässä muutama narttu ja hoikenneesta olomuodosta olemme päätelleet jossakin olevan kasa karvaisia palleroita. Yhden emon tekeleet ovat vielä tiellä tietämättömällä.. Mutta illalla se taas kotiutui tuohon ruokakipon ääreen ja minä joutessani ajattelin nyt paikallistaa emon kulkemista.
Heitin yöpaidan pois ja puin tilalle muhkean hupparin, sääskisuojaksi, toki myös housutkin.. Saappaat jalkaan ja menoksi. Jokainen joka on joskus yrittänyt seurata narttukissaa tietää, että se ei mene koskaan suorinta reittiä pesälle. Niinpä nytkin kierrettiin talo, talon takaa pusikkoon, sieltä heinälatoon ja ladon toisesta päädystä ulos, lehmihakaan ja sitten pohjanmaan hallin laajalle konekentälle. Siellä se pyörähti ympäri ja minä lietekärryn taa... Se on siinä tien vieressä otollisella paikalla, jatkuvaa käyttöä silmällä pitäen.
Hitaasti kiersin lietekärryn takaa, toiselle puolen ja silloin tallentui verkkokalvoille järkyttävä näky... Naapurin kesävieras oli päättänyt lähteä iltakävelylle ja tutustumaan paikalliseen maatalouteen. Mutta hätä ei lue lakia, oli tullut pakollisen nesteen poiston aika. Kuinka ollakaan minä yllätin hänet puskapissiltä ja kyllä, komeudessa ei ollut moitteen sijaa.
Hiukan mies häkeltyi, mutta kaupunkilaisena hoiti toimituksen loppuun ja käsi ojossa päivää.. Jos nyt vain sanallisesti, päiväää. Kissa mokoma pääsi karkuun, mutta mies halusikin tehdä lähempää tuttavuutta.
Juttelumme kattoi koko tilamme toiminnan ja paalaus tilanteen..kunnes elukan vaativa ulvonta keskeytti sen, minun oli pakko toivottaa öitä ja palata pihaan..Mutta ei mies noin vähään tyytynyt, vaan pyysi nähdä noin komeasti ulvovan elukan likempää.. Enhän toki voinut kieltääkkään, kun nyt jo melkein kaiken miehestä olin nähnyt, joten pyysin toki käymään pihassa.
Mutta navettakin kiinnosti.. Minä tarjosin haalareita ja kumisaappaita, mies hiukan horjahdellen lisäsi varustuksen ja navettaan.
Hieho siinä punnersi uutta tulokasta maailmaan, mutta olipa toinen sorkka jäänyt jonnekin luitten taa.. Joten pahoitellen ilmoitin suunnitelman muutoksesta ja käskin miestä poistumaan paikalta, mutta on kuulemma sen verran maailmaa nähnyt,ettei yksi poikiminen häntä hätkäytä.. Asia selvä. Mutta se minun asuste ei oikein ollut poi´itus kamppeeksi sopiva, heitin sen tyynesti pois. Joten päälle jäi varsin hemaisevat mustat liivit ja sitten hommiin. Kainaloita myöten hiehon sisuksiin ja mies urhoollisesti seisoi vieressä..
Jalka oikeni varsin näppärästi, onneksi pieni kaveri tulossa. Ja sukkana ulos..
Minä kumarruin vasikan ylle ja pyyhin limat ja kalvot turvan ympäriltä.. ja siitä varovasti nousin ylös ja silloin se räjähti kuin tulivuori.. Iso mies kun sylkee oksennusta samaan tahtiin kuin tulivuori laavaa, ei suunnalla ole väliä. Ensimmäinen laatta osui olkapäähäni, mutta pahaksi onneksemme käännyimme molemmat ja seuraava ryöppy tulikin sitten suoraan rinnuksille..
Järkytykseltäni en sanaa saanut suusta, mutta ennenkuin olin puhumaan kykenevä oli kesävieras poistunut samaa tietä kuin tulikin..
Ja minä vesiletkulle huuhtelemaan suurimmat sattumat ensihätään pois. Sitten vähän vähemmillä takaisin navettaan ja vasikka karsinaan.
Palatessani huomasin navetan ovella haalarin ja saappaat, mutta mies oli kadonnut. Tekikö järkytys, tai äkillinen syntymän huuma miehelle kepposet, mutta lopputulos oli kyllä yllätys.
Noo, aamulla jaksoi jo "Maitokahvi" hymyilyttää..odottelen tässä mielenkiinnolla, koska yöllinen vieras käy sen vihkisormuksensa noutamassa, mikä siinä oksennusta pidellessä oli sinne navetan lattialle pudonnut...
Ja sen saamarin kissan saa ampua.
