Ehdottomasti paras rasvaustuntuma 2-käden prässillä. Merkeistä
vois äkkiseltään sanoo Lincoln- Mato- muut. Tällä kertaa mieleisin on
Mato. Tosipaljon täytyy olla rasvattavaa jos käsiprässillä ei ehdi.

Mä taas tykkään tuosta vanhasta Kendallin yhdenkäden prässistä, kevyt käyttää ja rasvan saa sinne minne pitääkin. Punainen ollut joskus väriltään, maalit kadonneet ajat sitten paitsi kahvan punaisesta muovista
Kahden käden prässejä monen merkkisiä ja kyllä ne pajalla pölyttyy...

Viime vuonna ostin Milwaukeen 18 voltin akkuprässin, en oikeen tykkää kun ei voi olla varma meneekö rasvaa vai ei. Jos nippa tukossa, huomaa kyllä, mutta ellei prässistä tuu kunnolla rasvaa, sitä ei tiedä oikeen mistään. Letkun liikkeestä tuntee sykäykset mutta ei kuitenkaan ole yhtä luotettavaa kuin käsiprässillä rasvaaminen. Pahinta jos luulee rasvaavansa jonkun hankalan kohteen ja jää rasvaamatta. Remonttia ihan turhaan ja aika pienestä vaivasta kyse kun kunnolla rasvaamisesta.

Kaivinkoneen, kylvökoneen lähes 150 nipan sekä lapiorullaäkeen toista tuubia kerta, rasvaamiseen akkupeli mukava. Nopeasti pyörivien laakereiden vähän niin ja näin...

Ääni milwaukee 18V.

2x akku + laturi 395 €, pelkkä runko 279 €.

Tuntuu toimivalta ja samat akut sopii milwaukeen muihin akkukoneisiin.

Hyvä on tuo on. Kuussataa paaria ainakin puskee.

Toista tuupia jos telaan tarvii laitaa, niin mukava akkurässi olla. Sitten vielä kun voi toisella kädellä pitää kiinni suuttimesta ja ohjailla, niin moni hankala nippa on helpommin saavutettavissa.

Oli se akkurässi minkä merkkinen tahansa.

Lainaus käyttäjältä: montöör - 19.04.15 - klo:19:43

Ehdottomasti paras rasvaustuntuma 2-käden prässillä. Merkeistä
vois äkkiseltään sanoo Lincoln- Mato- muut. Tällä kertaa mieleisin on
Mato. Tosipaljon täytyy olla rasvattavaa jos käsiprässillä ei ehdi.

Mä taas tykkään tuosta vanhasta Kendallin yhdenkäden prässistä, kevyt käyttää ja rasvan saa sinne minne pitääkin. Punainen ollut joskus väriltään, maalit kadonneet ajat sitten paitsi kahvan punaisesta muovista
Kahden käden prässejä monen merkkisiä ja kyllä ne pajalla pölyttyy...

Viime vuonna ostin Milwaukeen 18 voltin akkuprässin, en oikeen tykkää kun ei voi olla varma meneekö rasvaa vai ei. Jos nippa tukossa, huomaa kyllä, mutta ellei prässistä tuu kunnolla rasvaa, sitä ei tiedä oikeen mistään. Letkun liikkeestä tuntee sykäykset mutta ei kuitenkaan ole yhtä luotettavaa kuin käsiprässillä rasvaaminen. Pahinta jos luulee rasvaavansa jonkun hankalan kohteen ja jää rasvaamatta. Remonttia ihan turhaan ja aika pienestä vaivasta kyse kun kunnolla rasvaamisesta.

Kaivinkoneen, kylvökoneen lähes 150 nipan sekä lapiorullaäkeen toista tuubia kerta, rasvaamiseen akkupeli mukava. Nopeasti pyörivien laakereiden vähän niin ja näin...

Tietenkin, jos on täysin kuuro, niin ei kuule kun vehe pumppaa. Kyllä se sen verran kolkottaa, että metelissäkin kuulee.

Jos rasvaa ei ole saatavilla, niin silloin se käy kuin pieni akkupora. Tämä tarkoittaa sitä, että rasva sijaitsee jossain hiacen takaloosterissa. Ilmausnappikin siinä on, mutta ite en oo tarvinnu sitä koskaan. Eli toimii siltä osin paremmin kuin käsirässi.

Kiinarässeistä ei ole juuri kokemusta, vaikka taitaa tuo milwaukeekin olla kiinassa tehty. 

Mutta noista tuuri / tarjoustalo vehkeistä ei oo kokemusta.

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 19.04.15 - klo:20:35

Lainaus käyttäjältä: montöör - 19.04.15 - klo:19:43

Ehdottomasti paras rasvaustuntuma 2-käden prässillä. Merkeistä
vois äkkiseltään sanoo Lincoln- Mato- muut. Tällä kertaa mieleisin on
Mato. Tosipaljon täytyy olla rasvattavaa jos käsiprässillä ei ehdi.

Mä taas tykkään tuosta vanhasta Kendallin yhdenkäden prässistä, kevyt käyttää ja rasvan saa sinne minne pitääkin. Punainen ollut joskus väriltään, maalit kadonneet ajat sitten paitsi kahvan punaisesta muovista
Kahden käden prässejä monen merkkisiä ja kyllä ne pajalla pölyttyy...

Viime vuonna ostin Milwaukeen 18 voltin akkuprässin, en oikeen tykkää kun ei voi olla varma meneekö rasvaa vai ei. Jos nippa tukossa, huomaa kyllä, mutta ellei prässistä tuu kunnolla rasvaa, sitä ei tiedä oikeen mistään. Letkun liikkeestä tuntee sykäykset mutta ei kuitenkaan ole yhtä luotettavaa kuin käsiprässillä rasvaaminen. Pahinta jos luulee rasvaavansa jonkun hankalan kohteen ja jää rasvaamatta. Remonttia ihan turhaan ja aika pienestä vaivasta kyse kun kunnolla rasvaamisesta.

Kaivinkoneen, kylvökoneen lähes 150 nipan sekä lapiorullaäkeen toista tuubia kerta, rasvaamiseen akkupeli mukava. Nopeasti pyörivien laakereiden vähän niin ja näin...

Tietenkin, jos on täysin kuuro, niin ei kuule kun vehe pumppaa. Kyllä se sen verran kolkottaa, että metelissäkin kuulee.

Jos rasvaa ei ole saatavilla, niin silloin se käy kuin pieni akkupora. Tämä tarkoittaa sitä, että rasva sijaitsee jossain hiacen takaloosterissa. Ilmausnappikin siinä on, mutta ite en oo tarvinnu sitä koskaan. Eli toimii siltä osin paremmin kuin käsirässi.

Kiinarässeistä ei ole juuri kokemusta, vaikka taitaa tuo milwaukeekin olla kiinassa tehty. 

Mutta noista tuuri / tarjoustalo vehkeistä ei oo kokemusta.

Jos rasva menee helposti rasvattavaan kohteeseen, ei ääni paljoa muutu. Eikä jokapaikassa metelin vuoksi kuule meneekö vai ei, pitää tuntea ja nähdä, käsiprässillä pitää olla jo tunnotonkin

Tai sitten tuo mun rässi on rikki.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 19.04.15 - klo:20:48

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 19.04.15 - klo:20:35

Lainaus käyttäjältä: montöör - 19.04.15 - klo:19:43

Ehdottomasti paras rasvaustuntuma 2-käden prässillä. Merkeistä
vois äkkiseltään sanoo Lincoln- Mato- muut. Tällä kertaa mieleisin on
Mato. Tosipaljon täytyy olla rasvattavaa jos käsiprässillä ei ehdi.

Mä taas tykkään tuosta vanhasta Kendallin yhdenkäden prässistä, kevyt käyttää ja rasvan saa sinne minne pitääkin. Punainen ollut joskus väriltään, maalit kadonneet ajat sitten paitsi kahvan punaisesta muovista
Kahden käden prässejä monen merkkisiä ja kyllä ne pajalla pölyttyy...

Viime vuonna ostin Milwaukeen 18 voltin akkuprässin, en oikeen tykkää kun ei voi olla varma meneekö rasvaa vai ei. Jos nippa tukossa, huomaa kyllä, mutta ellei prässistä tuu kunnolla rasvaa, sitä ei tiedä oikeen mistään. Letkun liikkeestä tuntee sykäykset mutta ei kuitenkaan ole yhtä luotettavaa kuin käsiprässillä rasvaaminen. Pahinta jos luulee rasvaavansa jonkun hankalan kohteen ja jää rasvaamatta. Remonttia ihan turhaan ja aika pienestä vaivasta kyse kun kunnolla rasvaamisesta.

Kaivinkoneen, kylvökoneen lähes 150 nipan sekä lapiorullaäkeen toista tuubia kerta, rasvaamiseen akkupeli mukava. Nopeasti pyörivien laakereiden vähän niin ja näin...

Tietenkin, jos on täysin kuuro, niin ei kuule kun vehe pumppaa. Kyllä se sen verran kolkottaa, että metelissäkin kuulee.

Jos rasvaa ei ole saatavilla, niin silloin se käy kuin pieni akkupora. Tämä tarkoittaa sitä, että rasva sijaitsee jossain hiacen takaloosterissa. Ilmausnappikin siinä on, mutta ite en oo tarvinnu sitä koskaan. Eli toimii siltä osin paremmin kuin käsirässi.

Kiinarässeistä ei ole juuri kokemusta, vaikka taitaa tuo milwaukeekin olla kiinassa tehty. 

Mutta noista tuuri / tarjoustalo vehkeistä ei oo kokemusta.

Jos rasva menee helposti rasvattavaan kohteeseen, ei ääni paljoa muutu. Eikä jokapaikassa metelin vuoksi kuule meneekö vai ei, pitää tuntea ja nähdä, käsiprässillä pitää olla jo tunnotonkin

Tai sitten tuo mun rässi on rikki.

Jos ressaa niin tuubin vaihdon jälkeen vapauta tappi mutta älä paina sitä sisään, sitten se liikkuu aina rasvattaessa sisäänpäin jos rasva kulkee.

Laakerien suojat rikkoutuu herkästi näillä konevoimalla toimivilla rässeillä.

Kun pitää rasvarässin kuumassa paikassa patterin päällä, menee rasva joihinkin tiiviisiin helpommin.

-SS-

Laakerien suojat rikkoutuu herkästi näillä konevoimalla toimivilla rässeillä.

Totta, ja sit ne "rässit" ei oooo tehty soomessa.

Maton prässeillä on ilmavaivoja, ihan sama jos lykkä Kendallin/Nesteen/Kerniten rasvoja niiden kanssa, pari-kolme kertaa saa ilmata että saa tuubin tyhjäksi.

Tälläinen Tubi tuli ostettua viimeiks, ei sekään ole täydellinen mutta parempi kuin esim Mato, ei niin paljon ilmavaivoja.

Oli nyt vaikka Ari Vatasen mallinen rässi, mut kannattaa ottaa huomioon tuo yhden käden käyttö. Tarpeeks pitkä letku ja toisella kädellä suuttimen ohjailua, niin useassa paikassa homma toimii mukavasti.

Käsikäyttöisestä yhden käden rässistä ei oo kokemusta, mutta sähköisestä sitäkin enemmän.

Toisaalta, esim. tuommonen "Speedy Grease" tyyppinen imevä vehe on ihan kätevä.

ite en ole tykänny yhtään paineilmarässistä, merkkiä en muista kun siitä ei tiedä todellakaan milloin menee ja milloin ei.   onko noissa akkuvärkeissä jotain käyntiääni eroa siinä?             ja monesta rässistä puuttuu ikävästi tuo ilmausnuppi joka on miusta kätevä varsinkin tepoilin tuupeissa, niissä aina ilmaa seassa.

edesmenneellä mato:lla ainakin huomasi.. sitten se poltti hermonsa kun ei mennyt rasvaläpi...

Kun pitää rasvarässin kuumassa paikassa patterin päällä, menee rasva joihinkin tiiviisiin helpommin.

-SS-

Viileässäkin jotkut prässit kusee alleen kuinka sitten kuumassa?

Aikoinaan tuli ostettua, mahdollisesti Biltemasta, paineilmaprässi. Jonkun vuotta vaikutti ihan kivalta, mutta sitten sen ilmaletkun perässä vetäminen alkoi tympiä. Seuraavaksi oli vuorossa Maton yhdenkäden puristin. Taas tuntui rasvaaminen vähän helpommalta... Viime viikolla tuli käytyä IKH:lla, ja heräte ostoksena mukaan tarttui Milwaukeen 12v rasvari, 4Ah akulla (220e sis. alv.). Mainostaa akun riittävän 7 tuubin tyhjentämiseen... Jää kyllä teoriaksi, kun itellä kulunee rasvaa arviolta maksimissaan 3 tuubia vuodessa. Mutta kaippa tuossa virtaa riittää, jos kerran tai pari vuodessa muistaa ladata. Liti akku ei kait itsestään pahemmin tyhjene seistessään.

Kokemusta ei vielä ole juurikaan tarttunut. Mutta huomattavia alkuvaikeuksia kylläkin oli, rasva kun ei sitten millään meinannut lähteä liikkeelle. Ongelman aiheuttaa turhan iso mäntä, joka ei tahdo sujahtaa tuubin sisälle sitten millään. Kun sen sinne vihdoin sain survottua rupesi rasvaakin tulemaan. Saas nähdä miten seuraava tuubin vaihto onnistuu. Mainituilla Maton prässeillä moista ongelmaa ei ole ikinä esiintynyt.

18v milwaukee ei ainakaan tarvitsisi tuota ilmausnappia, vaikka siinä se on. Tuubin vaihtamisen jälkeen hetken kun pitää liipaisinta pohjassa, niin johan alkaa taas "kolkottamaan".

Tuossa en ole mäntäropleemaan vielä törmänny, vaikka eihän sitä tiedä koska se yrittää kammeta.

Niinkauan kuin rässin runko pysyy puhtaana, voi sitä käyttää vaikka paljain käsin. Eli ei oo kädet rasvassa. Suuttimen pää pitää tietenkin putsata käytön jälkeen.

"Työvalokin" tuossa rässissä on. Pidän sitä tosin ihan viimeisenä ratkaisuna valaistusongelmiin. Sen verran onneton se on.

Onhan siinä se annostelija laskurikin. Eli pumppaa aina tietyn määrän tavaraa, eikä tarvitse "kolkotuksia" laskea. Taas mielestäni vähän turha. Silmällä ja korvalla saa paremman tuloksen. Ja laskee sitten vaikka "kolkotuksia" jossain paikassa jos tarvitsee.

Telan kiristäminen on hienoa. Rässi käymään telan päälle ja kannon päälle eväitä syömään. Tämä asia se varmaan suurin tekijä on akkurässifanaattisuudessa.

Ei oo kahden käden Cat merkkistä rasvaprässin voittanutta vieläkään     Autossa kyllä olis akkukäyttöinenkin Mato mutta se tarttis vahvemman jousen mäntää työntämään..  Milwaukeella saanut välillä kans rasvata ja se on kyllä ihan hyvä kun saa rajoitettua kuinka monta sykliä lykkää rasvaa painalluksella..