Esitän esimerkin elävästä elämästä. Kaupunki kilpailuttaa lumiurakoinnit.Paikkakunnan suurimmalle urakoitsialle, jolla on kalustoa ja miehiä yllin kyllin määrätään hinta, jonka alle ei saa tarjousta jättää esim.90e/t.Kilpailijat tietävät tämän ja voivat tarjota aurausta esim. 88 e/t.Pikku urakoitsiat saavat tietenkin urakat ja ottavat niitä sen verran reilusti että oma kapasiteetti ei riitä . Eipä hätää suurin urakoitsia on velvoitettu antamaan koneet ja mihet omakustanne hintaan pienemmille urkoitsioille töihin ja tietenkin silloin kun he kalustoa tarvitsevat.Aika hyvä urakointi hinta, aina oikea määrä miehiä ja kalustoa.Näin tehdään tulosta.Kehtaa vielä iso yrittäjä kitistä pienemmille on se kyllä törkee ja etenkin tyhmä.
Niinpä muuten onkin, muistan tämän tapauksen minäkin...
Sehän lähti siitä, kun tämä iso urakoitsija osti aktiivisesti pienempiä kilpailijoitaan pois markkinoilta ja viranomainen asetti kauppojen ehdoksi omakustannehintaisen työvoiman/koneiden luovuttamisen tietyissä tilanteissa. Tämän iso urakoitsija hyväksyi. Myöhemmin se tietenkin pyrki kaikin keinoin todistelemaan tämän omakustannehinnan mahdollisimman korkeaksi.
Toisessa vaiheessa viranomainen alkoi epäillä suurta urakoitsijaa työn alihinnoittelusta. Nyt suurelle urakoitsijalle määrättiin minimihinta. Perusteena käytettiin sen itsensä aiemmin määrittelemää omakustannehintaa. Iso urakoitsija oli ajanut omaan miinaansa...
Vai miten se nyt meni