Tuulivoima on sopivasti paikannut valskaavien ydinvoimaloiden jättämän vajeen ja taka kuluttajille edullisen sähkön.
http://www.satakunnankansa.fi/Talous/1194959218151/artikkeli/olkiluoto+2+n+generaattorin+roottori+vaihdetaan+tuotanto+pysahdyksissa+viela+viikon.html
Tuota ei usko erkkikään, nimittäin meidän kuudesta myllystä puolet on seisokissa parhaillaankin. Ja näin on aina, kun tuulee enemmän ja toisinaan on kaikki pyörimättä. Ehdottomasti toimivia nämä ei ole.
Auringon avulla tuotetaan yhä enemmän energiaa, niin sähköä kuin lämpöäkin. Iso-Britannia esimerkiksi tuplasi viime vuonna tuotantonsa. Saarivaltiossa aurinkovirtaa riittää jo 1,5 miljoonaan kotiin.
Saksassa aurinkovoimalla katettiin viime kesänä hetkellisesti yli puolet koko maan sähköntarpeesta. Hampurissa levätkin tuottavat aurinkovoimalla lämpöä ja bioenergiaa asuintalon julkisivussa.
Aasiassa auringosta ja tuulesta on ennakoitu tulevan jo vuosikymmenen sisällä kaikkein edullisin energiamuoto. Voimallisimmin aurinkovoimaan panostaa nyt Kiina.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että vuonna 2050 aurinko olisi suurin energian lähde maailmassa.
Länsimaissa aurinkokennoista on tullut hyvinvoinnin statussymboli, merkki kuluttajan omista energiavalinnoista. Eurooppalainen alkaa jo olla naapurille selityksen velkaa, jos omakotitalon katolla ei pilkota yhtään paneelia.
Suomessa on aurinkovoiman hyödyntäminen – kesämökkejä lukuunottamatta – jäänyt toistaiseksi yksityisten propelihattujen varaan. Kotimaiset aurinkovoiman pioneerit ovat idealisteja ja insinöörejä, eivät vaikkapa poliitikkoja, jotka ajaisivat esimerkillään muutosta asennekulttuuriin.
Tyypillisin aurinkovoimatietäjä onkin vähättelijä: Eipä ole auringosta apua paukkupakkasissa. Vähättelijän rooli on niin helppo. Vähättelijälle miljardien ydinvoimalainvestointi ei ole yhtään riskibisnes verrattuna joidenkin tuhansien eurojen aurinkojärjestelmään.
Järki käteen. Investointi aurinkotalouteen saattaa maksaa itsensä takaisin ehkä 60 vuodessa. Jos silloinkaan. Varminta muutenkin pysyä loitolla. Kattotelineet voivat pettää tai lumet liukua kennoilta niskaan.
Aurinkotalouden vähättelijät ovat vaarassa jäädä kehityksen jalkoihin. Jo kuluva vuosi voi tuoda Suomessa käänteen.
Helsingin Energia aikoo saada maaliskuussa valmiiksi Suomen suurimman aurinkovoimalan. Kun yhtiö syksyllä tarjosi nimikkopaneeleja, tarjous aiheutti suoranaisen yleisöryntäyksen.
Lappeenrannan yliopistossa on aloittanut Pohjoismaiden ensimmäinen aurinkotalouden professori. Energiateollisuus on jopa herännyt kouluttamaan aurinkosähköasentajia. Yrityksille, kuten kaupoille, povataan auringosta tuntuvia säästöjä vaikkapa jäähdytysmenoihin.
Oulun Energiakin tähtää aurinkobisnekseen. Se vahvisti pientuottajien pilottihankkeen päätteeksi saman tuloksen, jolla VTT yllätti jo yli vuosi sitten. Aurinko paistaa Oulussa helmikuusta marraskuulle samalla voimalla kuin Pohjois-Saksassa.
Hajasijoitettu energiamalli ei tule ilmaiseksi. Jotta muutos ei toisi pettymystä, tarvitaan valistusta. Hiilineutraaliksi pyrkivä Ii tarjoaa juuri ratkaisumalleja. Se on listannut erilaisia paketteja kuluttajia ja yrityksiä varten.
Aurinkoenergialaitteiden kerrotaan toimivan 25–30 vuotta, mutta pienlaitosten ostajien on oltava tarkkana mitoituksen kanssa. Mieli tekee helposti isompaa järjestelmää kuin on tarpeen.
Säästöt eivät ole itsestäänselvyys. Aurinkosähköä ei vielä voi varastoida, joten pienlaitosta hankkivan on laskettava, että hän pystyy käyttämään tarkkaan omat kilowattituntinsa. Energiayhtiö kun korvaa verkkoon syötetyistä kilowattitunneista moninkertaisesti vähemmän kuin mitä kuluttaja joutuu maksamaan ostosähköstään.
Toiveissa olisikin päästä nettolaskutukseen. Jos kotitalous saisi verkosta sähköä käyttöön saman verran kuin on syöttänyt sinne ylimääräistä virtaa, pientuotannosta voisi tulla kannattavaa. Muun muassa Yhdysvalloissa nettolaskutus on mahdollista.
On aurinkotalouden tiellä muitakin esteitä. Riippuu ihan kunnasta, tarvitseeko pientuottaja luvan. Eikä energiatodistuskaan palkitse uusiin energiamuotoihin panostavaa.
Tiedätkö aiheesta enemmän?