Mun heräämiseen vaikutti semmonen yksityiskohta joka on ollu ilmiselvä iät ja ajat mutta vaati sopivia aistiärsykkeitä ympäristöstä: nämä maat ei muutu kasitonnarin pohjaksi vaikka mitä tekis
Tämä lienee se järkevin herätys
Mulla -98 ostettu lohko, joka oli ollut viljelemättömänä pakettipeltona suunnilleen 8 vuotta, ojitus surkea mutta ei sitä huonokuntoista peltoa koneilla tallattukaan. -92 vuonna oli vetinen syksy ja ko. pelto oli alueen sorsamangeetti, vettä oli järvenä
Heti ensimmäisenä keväänä pellolta poistettiin risut ojien tapaisista vaoista, salaojitettiin ja kylvettiin kauralle. Sen jälkeen pellolla on kasvanut tilanteen mukaan, satunnaisessa järjestyksessä vehnää, ohraa ja rypsiä katkaisemassa viljelykiertoa. Ekaa kauravuotta lukuunottamatta sadot on olleet hävyttömän hyviä, 2006 superkuivana vuonna sattui olemaan rypsiä ja sato jäi muistaakseni 1600 kilon nurkille hehtaarilta. Samoin kylmän vuonna muutama vuosi sitten oli myös rypsiä ja silloinkin sato jäi heikoksi.
Eli kun pellon kunto hyvä ts. ei ole pilalle asuttu, ojituksella ja kalkituksella pellon saa iskuun ja pysymään kunnossa ilman nurmea. Hyvästä viljasadosta tulee olkeakin paljon yli 5 tonnia, juuristo vahva jne.
Tuollaiselle pellolle ei vain raaski laittaa mitään VLN:a väliin, hyötynä oletettavasti vain huonompi taloudellinen tulos
Kerääjäkasvitkin niin ja näin, kun pellon ravinnetase käytännössä nolla. Kerääjäkasvin viljely tai säilyttäminen voi alentaa pääsatoa enemmän kuin se kerää ravinteita, ravinne tilanne vain huononee ja vihreämassa vähenee.
Huonoille pelloille ei tunnu ollenkaan pahalta kokeilla vaikka mitä, todennäköisesti tulee kokeiluun taas syysrypsi viljan oraaseen kylvettynä, rikkaruiskutuksen jälkeen. Tarvii vaan olla heikompi kasvuinen pelto, että rypsi säilyy hengissä. Kokeiltu on, sekä hyvällä että heikommalla pellolla, se huonompi pelto tuotti rypsisadonkin
