No jos lähdetään ihan vasikan ruokinnasta niin anna niille samaa säilistä mitä lypsävillekin ja jotain vasikkarehua päälle. Siitä sitten periaatteessa lypsylehmän ruokinta siihen asti että pitää rajoittaa energian saantia. Umppareille ja tiineille hiehoille saa olla käytännössä samanlainen energiaköyhä eväs. Appeella saisit ratkaistua hyvin helposti hiehojen ja ummpareiden ruokinnan köyhdyttämällä oljella jos sopivaa säilörehua tai heinää ei ole olemassa. Olkea ei saa erillisruokinnassa menemään mitenkään järkevästi... On tullut kokeiltua. Yleinen hyvin suuri virhe on juuri se että umppareille ja hiehoille ei ole olemassa oikeanlaista evästä ja saavat lypsävien jämät mistä seuraa lihomista.
Kaikista järkevintä olisi yrittää jo suunnitteluvaiheessa tähdätä oikeanlaiseen evääseen kullekin eläinryhmälle. Valiolaisille raaka-aineanalyysit on ilmaisia ja itse otin jokaiselle sadolle ja joka pellosta näytteet. On ainakin jonkinlaiset suuntaviivat kun ruokintaa miettii kokonaisuutena.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 05.11.14 - klo:20:45

Mut tohon sun kysymykseesi en vaan jaksa vastata.

Kerää vaikka yön yli voimia ja tai viikonloppuna vahviketta ja keksi sitten se aukoton systeemi. Satoja tehdään kolme ja mukana on tarvittaessa tuorevilja. Ostorehuna mahdollisuus täysrehuun sekä viljaan. Eli mitä rehua milloin jotta kaikille riittää ja millä ruokinta optimoidaan.

Vastasin yyveenä miksi sitä aukotonta systeemiä en jaksa täällä selittää 

miksi ei vaan sitä huippurehua ja sitte heinää sekahan muille? mä ymmärrän sen että paalitouhus on heleppoa teherä eri laatuja eri ryhmille mutta onko se kannattavaa silti? mitäs sitte kun sattuu heikompi satovuosi ja toinenki ja 2-4 laatuja on yli tarpeen muttei sitä ykköstä?

miksi ei vaan sitä huippurehua ja sitte heinää sekahan muille? mä ymmärrän sen että paalitouhus on heleppoa teherä eri laatuja eri ryhmille mutta onko se kannattavaa silti? mitäs sitte kun sattuu heikompi satovuosi ja toinenki ja 2-4 laatuja on yli tarpeen muttei sitä ykköstä?

No silloin on aika voittajafiilis verrattuna siihen että ei ole mitään... 

Meillähän rehunteko perustuu siihen että aloitellaan kesäkuun toisella viikolla ja jatketaan enempi tai vähempi lokakuun puoleenväliin. Toki paljon tehdään muille mutta usein käydään myös omilla pelloilla. Yksi iso haaste on pitää kirjaa mitä rehua on missäkin ja koska ja millaisessa kelissä se on tehty. Yksiköitä kun on inansa vajaa 1000 vuotta kohden.

Mielellään käskisin neuvojan jakaa nämä rehut karjalle optimaalisesti ja sitten hän kertoisi mitä ostetaan lisäksi väkirehuna ja viljana ja kuinka paljon. Keskivertoa haastavampi vaan tuntuu olevan neuvonnalle kun rehua on joskus enemmän kuin kulutus ja optimaalinen ruokinta ei aina mene tasan eläinryhmien kanssa.

Meillähän rehunteko perustuu siihen että aloitellaan kesäkuun toisella viikolla ja jatketaan enempi tai vähempi lokakuun puoleenväliin. Toki paljon tehdään muille mutta usein käydään myös omilla pelloilla. Yksi iso haaste on pitää kirjaa mitä rehua on missäkin ja koska ja millaisessa kelissä se on tehty. Yksiköitä kun on inansa vajaa 1000 vuotta kohden.

Mielellään käskisin neuvojan jakaa nämä rehut karjalle optimaalisesti ja sitten hän kertoisi mitä ostetaan lisäksi väkirehuna ja viljana ja kuinka paljon. Keskivertoa haastavampi vaan tuntuu olevan neuvonnalle kun rehua on joskus enemmän kuin kulutus ja optimaalinen ruokinta ei aina mene tasan eläinryhmien kanssa.

Siis on se, että D-arvoltaan matalaa rehua ei saada mahtumaan elukkaan mitenkään.. syönti putoaa ja rehua jää perinnöksi

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 05.11.14 - klo:22:12

Meillähän rehunteko perustuu siihen että aloitellaan kesäkuun toisella viikolla ja jatketaan enempi tai vähempi lokakuun puoleenväliin. Toki paljon tehdään muille mutta usein käydään myös omilla pelloilla. Yksi iso haaste on pitää kirjaa mitä rehua on missäkin ja koska ja millaisessa kelissä se on tehty. Yksiköitä kun on inansa vajaa 1000 vuotta kohden.

Mielellään käskisin neuvojan jakaa nämä rehut karjalle optimaalisesti ja sitten hän kertoisi mitä ostetaan lisäksi väkirehuna ja viljana ja kuinka paljon. Keskivertoa haastavampi vaan tuntuu olevan neuvonnalle kun rehua on joskus enemmän kuin kulutus ja optimaalinen ruokinta ei aina mene tasan eläinryhmien kanssa.

Siis on se, että D-arvoltaan matalaa rehua ei saada mahtumaan elukkaan mitenkään.. syönti putoaa ja rehua jää perinnöksi

Niin ehkä yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi neuvojan kertoa että näistä paaleista tulee nyt hiehoille ensi kauden rehua tai  vaikka lypsäville yksi komponentti appeeseen tai jotain eli nyt tulevana kesänä teidän kannattaa siirtyä kolmeen satoon jotta saadaan seuraavalle vuodelle " ydinpolttoainetta" lypsäville tai jotain. Neuvonnan tarkoitus kun aina on minimoida tappiot ja opastaa parempaan huomiseen. Ei aina ihan helppoa.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 05.11.14 - klo:22:33

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 05.11.14 - klo:22:12

Meillähän rehunteko perustuu siihen että aloitellaan kesäkuun toisella viikolla ja jatketaan enempi tai vähempi lokakuun puoleenväliin. Toki paljon tehdään muille mutta usein käydään myös omilla pelloilla. Yksi iso haaste on pitää kirjaa mitä rehua on missäkin ja koska ja millaisessa kelissä se on tehty. Yksiköitä kun on inansa vajaa 1000 vuotta kohden.

Mielellään käskisin neuvojan jakaa nämä rehut karjalle optimaalisesti ja sitten hän kertoisi mitä ostetaan lisäksi väkirehuna ja viljana ja kuinka paljon. Keskivertoa haastavampi vaan tuntuu olevan neuvonnalle kun rehua on joskus enemmän kuin kulutus ja optimaalinen ruokinta ei aina mene tasan eläinryhmien kanssa.

Siis on se, että D-arvoltaan matalaa rehua ei saada mahtumaan elukkaan mitenkään.. syönti putoaa ja rehua jää perinnöksi

Niin ehkä yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi neuvojan kertoa että näistä paaleista tulee nyt hiehoille ensi kauden rehua tai  vaikka lypsäville yksi komponentti appeeseen tai jotain eli nyt tulevana kesänä teidän kannattaa siirtyä kolmeen satoon jotta saadaan seuraavalle vuodelle " ydinpolttoainetta" lypsäville tai jotain. Neuvonnan tarkoitus kun aina on minimoida tappiot ja opastaa parempaan huomiseen. Ei aina ihan helppoa.

Tuo on yksi neuvonnan tehtävistä ja tuohon kysymykseen pystyy kyllä vastaamaan.

Suurin osa neuvojista ei pysty vastaamaan oikeastaan mihinkään.

ite huomasin tänä syksynä taas tuon karvaasti!   tilalle so***** ns. neuvontakäynti ja hintaa oli noin 70!     ja nyt sain laskun hommasta ja siinä olikin kehityspalaveri toisena;  se toinen yli 70 ja alvit päälle!   elikkä 184 ekua maksoi kahvihetki ja käynti navetan puolella!!!                           nyt mulle herää kysymys; onko kyse maksullisesta naisesta vain neuvontakäynnistä?                             saan tietysti tuon verotukseen mutta himppa hirvittää nuo hinnat!  poroagria osaa hinnoitella huo... neuvojansa!                                      btw, ainoa ero raision ruoskuun oli vitamellikivennäinen nuorille kiiman parannukseen...                      toinen ilmainen ja toinen hieman kallis, - siis ruosku!

Ja se Raision rehukonsulenttikin tulee paikan päälle kahville, kun sattuu oikein kunnolla asiasta mainitsemaan. Satuin ojentamaan mainonnasta ja jo kummasti tultiin paikan päälle... ja toi muuten tuliaisiakin, ilmaiseksi.
Tai eihän ilmaisia lounaita ole, kyllä se tämänkin konsulentin palkka siinä rehunhinnassa maksetaan, mutta kuitenkaan ei tule erikseen vielä laskua..

ite huomasin tänä syksynä taas tuon karvaasti!   tilalle so***** ns. neuvontakäynti ja hintaa oli noin 70!     ja nyt sain laskun hommasta ja siinä olikin kehityspalaveri toisena;  se toinen yli 70 ja alvit päälle!   elikkä 184 ekua maksoi kahvihetki ja käynti navetan puolella!!!                           nyt mulle herää kysymys; onko kyse maksullisesta naisesta vain neuvontakäynnistä?                             saan tietysti tuon verotukseen mutta himppa hirvittää nuo hinnat!  poroagria osaa hinnoitella huo... neuvojansa!                                      btw, ainoa ero raision ruoskuun oli vitamellikivennäinen nuorille kiiman parannukseen...                      toinen ilmainen ja toinen hieman kallis, - siis ruosku!

Kuinkahan pitkän matkan tuokin neuvoja joutui ajamaan luoksesi ja kun koko päivä meni niin ei siinä korkeakoulutetulle kovin hirveää tuntipalkkaa jäänytkään.
Ei proagriankaan kuulu mikään hyväntekijäjärjestö olla.

Voithan sä sillä raision neuvojalla teetättää ne ja ostaa sitten hiukka enemmän ja kalliimpaa rehua

Olen aikoinaan vertailun vuoksi teettänyt ruokinta suunnitelmia sekä pro agrialla että rehunmyyjillä ja eivät rehumyyjien ruokinta suositus määrät ole sen korkeampia kuin pro agriallakaan.

ite huomasin tänä syksynä taas tuon karvaasti!   tilalle so***** ns. neuvontakäynti ja hintaa oli noin 70!     ja nyt sain laskun hommasta ja siinä olikin kehityspalaveri toisena;  se toinen yli 70 ja alvit päälle!   elikkä 184 ekua maksoi kahvihetki ja käynti navetan puolella!!!                           nyt mulle herää kysymys; onko kyse maksullisesta naisesta vain neuvontakäynnistä?                             saan tietysti tuon verotukseen mutta himppa hirvittää nuo hinnat!  poroagria osaa hinnoitella huo... neuvojansa!                                      btw, ainoa ero raision ruoskuun oli vitamellikivennäinen nuorille kiiman parannukseen...                      toinen ilmainen ja toinen hieman kallis, - siis ruosku!

Tuo kalleus on kiinni pitkälti siitä, että saitko jotakin hyödyllistä tai mieltä ja taloutta virkistävää ajatusta neuvojalta? Monet poloiset ottavat nuo "karjantarkkailijan" käynnit ja paperin pyörittelyt pakollisen pullan kannalta. Ruokintasuunnitelmakin laitetaan suoraan mappiin. Silloinhan se tuntuu kalliilta, kun omaa aikaakin kului hukkaan.

Olen aikoinaan vertailun vuoksi teettänyt ruokinta suunnitelmia sekä pro agrialla että rehunmyyjillä ja eivät rehumyyjien ruokinta suositus määrät ole sen korkeampia kuin pro agriallakaan.

Tuntuu vähän olevan rehutalosta kiinni haetaanko kate rehun hinnasta, suosimalla suuria syöttömääriä vai Raision tyyliin molemmilla