Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe Julkisen tehtävä ei ole työllistää vaan palvella kansalaisia - J. Vartiainen  (Luettu 1018 kertaa)

Paalaaja

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 3179
 

Minulla oli muinoin tilaisuus toimia valtionhallinnon kesätöissä, paremman väen tsupparina. Ihmettelin kovin, kun pitkän käytävän varrella oli kaksi ovea joiden 'asujia' ei näkynyt palavereissa, eikä heiltä tullut toimeksiantoja. Kahvihuoneessa näihin kokeneisiin virkamiehin sentään törmäsi, yleisen kahvitteluajan ulkopuolella. Uteliaisuuteni voitti, ja rohkaistuin kysymään asiasta eräältä joviaalilta henkilöstön jäseneltä: "Heidän siirrettiin tänne lakkautetulta osastolta, tehtäviä heille ei siirretty."

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/mielipide/nakokulma/mita-pienempi-sen-parempi-juhana-vartiainen/?shared=56523-8afb3f85-4

Tässä on totuuden puhuja joka ei pelkää kivitystä.

Mitä pienempi, sen parempi
Julkisen sektorin tehtävä ei ole työllistää vaan palvella kansalaisia, kirjoittaa Juhana Vartiainen.


Juhana Vartiainen
SK 42/2014|17.10.2014

Minulla on ollut Suomeen saavuttuani ilo ja etuoikeus tutustua monipuolisesti suomalaiseen julkishallintoon, muun muassa erilaisten kurssien, tapaamisten , pienryhmien, esitelmävierailujen ja seminaarien kautta.

Jututin hiljan erästä valtion virkamiesjohtajaa, joka kertoi, miten hänen osastonsa oli saavuttanut tavoitteensa ja suorittanut mallikkaasti kaikki tehtävänsä. Keskustelussa oli aikaisemmin käynyt ilmi, että heiltä oli viety valtiovallan päätöksellä resursseja (rahaa) ja he olivat irtisanoneet henkilöstöä. Kysyin, eikö tavoitteiden saavuttaminen pienentyneellä henkilökunnalla ollut osoitus siitä, että osasto oli ollut alun perin tehoton ja että irtisanomiset olivat siinä mielessä perusteltuja ja veronmaksajan edun mukaisia. ”Kyllä, mutta hinta oli kova”, vastasi johtaja, tarkoittaen sitä, että oli ollut pakko irtisanoa. Irtisanomiset olivat siis hänelle kustannus.

Tämän erittäin arvostetun ja kokeneen johtajan suhtautuminen on kokemukseni mukaan edustava. Suomalainen virkakunta on yleisesti mallikasta ja korkeamoraalista, ja arvelen varsinaisen korruption olevan olematonta. Henkilöstön vähenemistä vastustetaan kuitenkin kovasti ja irtisanomisia pidetään kustannuksena. Ajattelutapa läpäisee hallintoa. Kun organisaatioita uudistetaan, lopetetaan ja yhdistellään, muistetaan usein kertoa ylpeinä että kaikki työpaikat voitiin säilyttää. Kun organisaatiot ponnistelevat töiden löytämiseksi kaikille, niillä lienee taipumus onnistua.

Veronmaksajan ja kansantalouden näkökulma on kuitenkin toinen. Julkisen vallan pitää suorittaa mallikkaasti eduskunnan sille määräämät tehtävät, mutta ne pitää tietysti tehdä mahdollisimman vähin resurssein, veronmaksajalle ja kansantaloudelle kohdistuva rasitus minimoiden – ja siksi myös mahdollisimman pienellä, ei suurella, henkilöstöllä.

Vaikutelmani on, että tätä perusasiaa ei Suomessa aina ymmärretä. Erityisesti nyt taantumassa sorrutaan maireanvalheelliseen puheeseen siitä miten kuntien ja valtion tulee ”tuntea vastuunsa” työllistäjänä. Poliitikkojen on vaikeaa myöntää, että valtiovalta pyrkii tuhoamaan julkisia työpaikkoja.

Silti sekä valtion että kuntien päättäjien tulisi kirkkaasti nähdä talouden tosiasiat. Julkisen sektorin tehtävä ei ole työllistää vaan palvella kansalaisia. Tällä ja ensi vuosikymmenellä on toimittava julkisten työpaikkojen vähentämiseksi, tietysti sillä ehdolla että palvelut tuotetaan. Tämä totuus on aina totta, mutta se on erityisen totta nyt, kun työikäinen väestö vähenee ja palvelulupausten toteuttaminen annetulla tuottavuudella ja henkilöstömitoituksella johtaa ilman uusia päätöksiä julkisen työllisyyden kasvuun ja siksi yksityisen työllisyyden supistumiseen.

Siksi hyvät johtajat miettivät aina miten voisivat laihduttaa organisaatiotaan, eivätkä vain laskukausina ja budjettitaloudellisen pakon kautta. Suomessa hoetaan mantran lailla luonnollisen poistuman neuvokkuutta, mutta sekin on tietysti usein tehoton tapa. Nuori henkilö voi olla alisuorittaja ja eläkeikäinen ei. Virastonjohtaja voisi keksiä keinot saada 100 ihmisen työt sujumaan 90 ihmisellä, mutta kannustimet tähän ovat pienet jos ei niistä kymmenestä kuitenkaan pääse eroon. Siksi merkittävimmäksi tavaksi tehostaa jää laskukausien kova juustohöylä, joka on summittaisuudessaan usein tehoton.

Palkkauksessa on samantapaisia ongelmia. Toinen hiljan käymäni keskustelu oli erään virastojohtajan kanssa, ja hän kertoi puolestaan, miten oli onnistunut siirtämään esimiestehtävässään epäonnistuneen henkilön muihin tehtäviin. Kun kysyin henkilön palkasta, kävi ilmi että henkilön palkka oli edelleen esimiestehtävän palkka, ja julkisen sektorin tuntien on todennäköistä että ylipalkkaa nautitaan veronmaksajan iloksi kauan tai jopa eläkkeelle asti.

Julkinen työnantaja on työmarkkinaosapuolena pehmeä, ja julkisen alan ammattiliitot tietävät tämän hyvin. Ei ole pelkästään hyvä uutinen, että maan parhaaksi työnantajaksi valitaan monopoliyhtiö Alko.

Pienilläkin uudistuksilla voitaisiin tukea kansantaloutta ja veronmaksajaa. Valtion työmarkkinalaitos voitaisiin Ruotsin tapaan erottaa ministeriöistä ja hallituksesta omaksi riippumattomaksi työnantajaorganisaatiokseen, joka olisi nykyistä immuunimpi poliittisille paineille ja tarpeille miellyttää kuntien ja valtion henkilöstöä ja ammattiliittoja. Virkamiesten siirtämisen tehtävästä toiseen pitäisi olla helpompaa.

Valtion ja kuntien työehtosopimuksissa voitaisiin ottaa oppia muutamista pohjoismaista ja siirtyä yksilöllisempään palkkaukseen. Jos alisuorittajien – joita monissa organisaatioissa on vaikka heitä ei juhlapuheissa mainita – palkkaa ei tarvitsisi yleiskorotuksilla nostaa, heistä päästäisiin helpommin eroon ja parhaille kyvyille ja ahkeroijille voitaisiin maksaa nykyistä parempaa palkkaa. Kuntaliitosten ylimitoitettu 5-vuotissuoja voitaisiin korvata jonkinlaisella erorahalla. Julkista irtisanomissuojaa voitaisiin heikentää. Kovempaa julkista työnantajapolitiikkaa on uskallettava puolustaa – meidän kaikkien hyödyksi, muistaen että yksityinen työllisyys nyt meillä supistuu ja että lähes kaikki verotus jossain määrin syrjäyttää yksityistä työllisyyttä ja yrittämistä. 

Kirjoittaja on valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja.
Slippin 'n sliding

Oksa

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 64950
ei tuolleen sais tehä!   jokuhan ei tulis niillä tuloillaan toimeen ja tartteis tuki joita ei sitten kuitenkaan sais ja veeti suuttuis...  taas!