Kansallinen tuki vääristää kirjoitti 27.8.2009 kello 8:32
Tuossa otsikossa olikin osa “Aluepolitiikka” jossa hiukan jo asiaa käsiteltiinkin mutta haluaisin tuoda pari näkökantaa esille. Jos nyt otetaan vaikka alkuun esimerkkitilaksi MTKn puheenjohtajan Juha Marttilan tila josta on juttua vaikka tuolla.
http://www.valio.fi/maitojame/10_01/marttila.htm Jutusta selviää että lehmäluvun tarkoitus olla 100 lehmää ja tuotostason 10.000 litraa eli noin 1.000.000 litraa vuodessa.
Tukitiedothan ovat julkisia ja löytyvät tuolta
http://www.mavi.fi/fi/index/eutuet.htmlhttp://snadi.mmm.fi/TuJu/search.do?siteLanguage=fiKun noista etsitään vaikkapa Simo ja Maatalousyhtymä Marttila Juha ja jotain niin sieltä löytyy että 2008 tukia on maksettu 41.633 euroa.
Nyt kuitenkin suoraan budjetin verovaroista maksetaan kansallisia tukia tuolle tukialueelle eli C3P2 noin 13 senttiä per litra eli noin 130.000 euroa jotka tukirahat eivät siis näy noissa julkisissa tuissa. Vastaavan kokoinen tila kuin Marttilan saa ab-alueella noita julkisia lähinnä EU-hehtaaritukia suurinpiirtein saman verran mutta kansallisia tukia ainoastaan noin 30.000 euroa. Erotus siis 100.000 euroa. Vuodessa. Joka vuosi.
Mitä tämä tarkoittaa tuotannon sijoittumiselle? Ajatellaan vaikka sitä aiottua 1.000 lehmän navettaa Tornioon. Jos tavoite sama kuin Marttilalla eli 10.000 litraa niin maitoa tulisi noin 10.000.000 litraa. Josta siis kansallisia tukia maksetaan noin 1.300.000 euroa. Siis näitä Suomen valtion budjetin verovaroista maksettavia tukia. Vastaavasti ab-alueen vastaava tila saisi tukia noin 300.000 euroa. Erotusta siis 1.000.000 euroa. Jonkun verran saattaa tuollaisen navetan sijoituspaikkaan olla vaikutusta tuollaisella tukierolla? Kyllähän tuollainen pieni 1.000.000 euron tukiero eli 4-kertainen tukimäärä saattaa jo jonkun verran tuotantoa ohjatakin? Siis vuositasolla, tukiero joka ainoa vuosi on tuo 1.000.000 euroa.
Niinhän tässä on muutenkin käymässä, liian suuri Marttilankin Suomen Kuvalehden haastattelussa myöntämä ylisuuri tukiero (lainaus: “Näin jyrkälle tukierolle ei ole perustetta, hatustahan se tulee”, Marttila sanoo) siirtää maataloustuotantoa etelästä pohjoiseen.
Ja kehitys on aika selkeästi nähtävissä, jos vaikka tuolta
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2008/5yZm29dRv/trm6_2008_maitoraportti_020708.pdf ja sivuilta 11-12 teksti ja kaavio niin aika selkeästi nähdään että maidontuotanto vähenee ab-alueelta, EU-aikana alueen tuotantomäärä on pienentynyt lähes 20% kun vastaavasti maidontuotanto taasen c-tukialueella varsinkin c2:lla on kasvanut. Voidaan tietysti sanoa että johtuu jostakin muusta kuin tukierosta mutta kyllä ab/c2 välinen tukiero 9-3 = 6 senttiä per litra voi jonkun verran asiaan vaikuttaa. Jos maitolitran hinta on 36 senttiä niin tuo on noin 16% siitä. Yrityksellä kuin yrityksellä tuollainen 15% lisä liikevaihtoon tulopuolelle alkaa jo vaikuttaa yrityksen kannattavuutteen. Ja jos Marttilankin haastattelua muistellaan niin tukiero ei vastaa todelisia eroja eli kulut eivät todellisuudessa vastaa tukieroa niin tuo on lähes suoraan kannattavuusero tai ero tuloksessa. Tämän puolesta kertoo myös tuo tuotannon siirtyminen. Jos kannattavuuseroa ei olisi, tuotannon siirtymisen vauhti olisi varmasti ainakin pienempi tai sitä siirtymistä ei olisi lainkaan. Lisäksi tukivääristymä johtaa sellaisiin hauskuuksiin kuin pellonraivaukseen. Viljaa tulee jo nyt kulutukseen nähden liikaa eli peltoa on liikaa ja silti pohjoisessa raivataan metsästä lisää peltoa koska laajentuvat kotieläintilat tarvitsevat lisää peltoa. Jos laajentuvat tilat olisivat etelässä, valmista peltoa olisi jo aivan tarpeeksi. Lisäksi tilanne muuttuu mielenkiintoiseksi jos etelästä kotieläintilat vielä vähenevät jos ajatellaan karjanlantaa. Juuri karjanlanta on syynä tuohon pellonraivaukseen kun se on saatava pelloille levitettyä ja jos sitä peltoa ei ole järkevän etäisyyden päässä niin sitä sitten raivataan. Etelässä taas löytyy kasvinviljelytiloja jotka vastaanottaisivat lantaa jos sitä jostakin saisi.
Hauskinta asiassa on mielestäni se että tuotanto siirretään kauas etelän kuluttajista pitkälti niillä verovaroilla joita etelän veronmaksajilta kerätään? Kun siis kansalliset ylisuuret pohjoiset tuet vääristävät kannattavuutta ja saavat maatalouden kannattamaan parhaiten siellä missä se olisi ilman tukia huonoimmin kannattavaa. Ja veronmaksajien rahoilla. Ja tukiosuus eli veronmaksajan osuus maitolitran hinnassa kasvaa mitä enemmän tuotantoa pohjoiseen siirtyy. Lisäksi jos tuotannon egologisuutta ajatellaan niin onko mitään järkeä rahdata etelästä tuotantopanoksia (vilja, valkuaisrehut satamista) pohjoiseen ja tuoda lopputuote (maito) takaisin kulutuspaikalle eli etelän asutuskeskuksiin?
