Mulla on vaan käsitys, että lypsäville sinimailanen olisi maittavampi ja parempi ravinnon lähde. Vai onko apila vaan liian voimakasta, jota pitää tasapainottaa appeessa esim. oljella?
Muinoin Jokioistan yksi vanha kasvinjalostajanainen (nimi on nyt hukassa) totesi, että sinimailanen on kyllä nurmikasvien kuningatar, mutta suomalaisen talonpojan on useimmiten kyllä tyytyminen navettapolulla astelevaan emäntään, siis apiloihin.
En tiedä, mikä on ero ruokintapuolella (tähän pitäisi kysyä vastausta sieltä Jokioisten ruokintatutkijoilta), sinimailanen on maailmanlaajuisesti merkittävämpi, noin karkean ravintoarvoanalyysin perusteella merkittäviä eroja ei pitäisi olla. Ja noilla viljavuuslukemilla mailasta ehdottomasti kannattaa kokeilla, vaikka sitä täydennyskylvön kautta peltoon saattamista hieman epäilenkin. Mutta en kiellä, etteikö voisi onnistuakin.
Rikkaäkeitä on myös muunlaisia kun pienviljelijän listaamat pitkäpiikkiäkeet (ml. Hatzlenbichler), kotimaassakin Rantsilan Rako-tuote valmisti aikanaa aika hiottua versiota. Vähän eri mallia on verkkoäes (tää oli sitten mainos), jolla on omat hyvät ja huonot puolensa.
petri