eihän nuissa kylmäkoneissa ikään mee veto suoraan moottorista kompuraan, sehän on melkonen hihnaviidakko tuommonen kylmäkone ja lienee kompuran päässä keskipako/ magneettikytkin ainakin mutta uudet kylmäkoneet on hyvin hiljaisia kun vertaa vanhempiin, ennen kuulu tupaan kun kaupalla kävi yöllä pakkasaikaan auto, nykyisin kuuluu vaan hyvin vaimea ääni jos viereen kävelee, todella pienillä kierroksilla pyörii pikkudiesel....varmasti värisee
Tapaus on toistakymmentä vuotta vanha, tekniikka oli sen ajan tekniikkaa, ja sen kertoi ja esitteli alan huolto- ja asennusfirmaa pyörittävä yrittäjä. Oli hänkin tehnyt useamman remontin tuon vuoksi. Näin sen koneenkin, ja minusta siinä välissä ei ollut muuta kuin sähkömagneettinen kytkin. Samalla linjalla ja pedillä olivat niin moottori kuin kompura. Olisiko merkki ollut Carrier ?, aikaa tuosta on jo niin paljon että minulle epäoleelliset yksityiskohdat ovat näkömuistista kadonneet. Oli sillä kuitenkin kompuravalmistajan 'techical note' aiheesta.
Kampuroiden vääntövärähtelyt ovat enemmänkin autopuolen tämän päivän ongelma, kun moottoreiden alakierrosväännöt kasvavat, moottorit tehdään yhä kevyempiä jne. Ilman värähtelyjen hallintaa katkeaa kampiakseli tai hajoaa vaihteisto kun vedätetään alhaisilla kierroksilla . Ei näitä hajoavia VAG-kaksoismassavauhtipyöriä (ja värinänvaimentimia akselin toisessa päässä) käytetty silloin kun ekoja pillarin dieseleitä tehtiin...
Tuulipuolella tehtiin isoja Savonius-roottoreita, ja akselit napsahtelivat. Sitten keksittiin tehdä roottorista spiraali tai jakaa se eri kulmissa oleviin lohkoihin, jolloin se antaa tasaista vääntöä voimakkaasti sykkivän sijaan.
Niin ne pillarin koneet. Mieleenpainuvin moottorimuistoni on jostain yli 40 vuoden takaa. Kyseessä oli jo silloin hyvin iäkkään näköinen puskukone pellonraivauksella. Menin siihen pikkupoikana ihmettelemään, kuski piti tauon, ja tarjosi mulle voileivän puolikkaan eväistään. Istuimme sitten rinnan siinä telan päällä havutuppu takapuolen alla, kuutonen jylkytti selän takana todella hidasta tyhjäkäyntiä, kuuma öljy, dieselin kitku ja märkä savi tuoksuivat. Tunnelma oli poikaselle melko korkealla :-)
Rumiluksessa luki IH, ja mieleen jäi että mokoma kävi uskomattoman tasaisesti, sen käynnissä oloa ei oikeastaan huomannut kuin äänestä. Lienee ollut sarjaa iskutilavuus 50 litraa ja teho 100 hv, noin karrikoiden. Siinä ei taidettu tasaiseen käyntiin tarvita muuta kuin riittävästi rautaa.
Tuosta saakka isot koneet ovat kiinnostaneet, enemmän tai vähemmän.