Morjens kaikille tasapuolisesti!

Isäukko kuoli yllättäen toukokuussa ja ajatuksena olisi minun jatkaa tuota maatilaa. Tila on tällähetkellä n.15 lehmän lypsytila, peltoa n.30ha ja metsää saman verran.
Navetta on parsinavetta, paikkoja 30 ja vasikan karsinat päälle. Kalusto mielestäni ihan ok. Nykyinen muoto tuskin kannattaa. Kysymys kuuluukin, mitkä ovat vaihtoehdot tämän kokoisella tilalla tänäpäivänä? Lypsyelukoita ei laiteta vielä ainakaan pois, koska äiti haluaa ne vielä pitää (59v.) Rikastua ei työnteolla voi, mutta jos tuosta elannon voisi hankkia.
Itsellä ikää 37v.

Kiitos!

peltoa jos saat haalittua 50ha lisää tuolla 30 lehmällä pärjää taloudellisesti hyvin, muu jaksaminen on sitten eri asia.

miksei tuolla määrällä kannattais?   jos vielä jotain pientä sivusta saa niin sehän on plussaa koko ajan.       joku sivuhomma joka ei sido liikoja ja hinnat kohilleen niin hyvin menee kun on noin nuorikin vielä että jaksaa jopa pitkää päivää.                     ei kun kirkkain silmin eteen päin ja kattoo sitten joskus kun/jos leipääntyy tuohon mitä tekee.                                          yrittämisen vapaus on sentäs jonkin arvoista, jopa suomessa.

Varmasti pärjää tuolla määrällä jos tuotokset on ok. Tilasta voi jopa maksaakkin jotain, jos nuo pellot ovat omia eikä vuokramaita. Sitten kun lehmät alkaa #ituttamaan, pärjää peltojen myynnillä vielä muutaman vuoden. 

Tietysti sekin vaikuttaa mitä tekee nyt työkseen. Työviikko on lehmien kanssa pitkä ja usein myös hermoja kysyvää.

Tmi yrittäjänä olen toiminut 4v. rakennus ja metalli alalla ja epäilen, että tehdas työhön ei minusta enää ole, sitä kun lähdin aikanaan karkuun. Yksin olisi tarkoitus selvitä nuista tilan töistä. Vaimolla hyvä työpaikka ja tykkää tehdä sitä. Niin ja kyyttöja on navetassa 10kpl, olisko niihin siirtymisessä ajatusta? Äitini ajatus.

Morjens kaikille tasapuolisesti!

Isäukko kuoli yllättäen toukokuussa ja ajatuksena olisi minun jatkaa tuota maatilaa. Tila on tällähetkellä n.15 lehmän lypsytila, peltoa n.30ha ja metsää saman verran.
Navetta on parsinavetta, paikkoja 30 ja vasikan karsinat päälle. Kalusto mielestäni ihan ok. Nykyinen muoto tuskin kannattaa. Kysymys kuuluukin, mitkä ovat vaihtoehdot tämän kokoisella tilalla tänäpäivänä? Lypsyelukoita ei laiteta vielä ainakaan pois, koska äiti haluaa ne vielä pitää (59v.) Rikastua ei työnteolla voi, mutta jos tuosta elannon voisi hankkia.
Itsellä ikää 37v.

Kiitos!

30 hehtaaria riitää 30 lypsävälle kunnolla viljeltynä. Nuorkarjalle tilat johonkin tai sitten pistää kaikki 2 viikon ikäisenä terniksi ja ostaa uudistus eläimet markkinoilta.

jos ei mitään supertuotoksia,niin kait nuokin menee kulut pienemmät ja saa niitä tukia.muutoin,äitees on luopumisiässä ja tietty määrää kovin ja sitä tekee seuraavt 30 vuotta jos et ite osaa päättää.

Jos lehmiä pidetään äidin vuoksi, on hänen kannettava niistä myös vastuu. Pahasti kuulostaa siltä että työtavat ovat sellaiset että isävainaakin teki täysiä päiviä.

Äitini  ei ole määräilly minua 22 vuoteen, eikä määrää tässäkään tilanteessa. Yhdessä ollaan selvittämässä näitä vaihtoehtoja. Onko karja sitten lypsykarjaa jatkossa ollenkaan, vai jotain muuta elukkaa.

Äiti\ poika tyylinen karjanpito ei kuulosta ihan siltä parhaimmalta vaihtoehdolta. Puhtaasti taloudellisesti niin tossa yhtälössä pitäisi olla se 40 lehmää jotta sulle jäisi se 20 tonnia rahaa käteen ja äidille samanmoinen. Sen rahan te kuitenkin tarvitsette vaimosi palkan lisäksi. Kuitenkin toi 40 lehmää on määrä mitä äitisi tuskin jaksaa hoitaa joten hommat kaatuu paljon sun niskoille mikä kysyy taas teidän parisuhdetta. Vaihtoehtoja on tasan kolme. Rupeet pitämään kunnon karjaa jossa äitisi jeesaa ja vaimosi on mukana vähintään henkisesti tai annat äidin harrastella minkä jaksaa ja teet itse jotain urakointia tai teet palkka\ tmi  hommia ja viljelet kuutamohommina sen 30 ha. Tietenkin myynti ja vuokraus päälle mutta ei kait ne ollu vaihtoehtoja.

Tmi yrittäjänä olen toiminut 4v. rakennus ja metalli alalla ja epäilen, että tehdas työhön ei minusta enää ole, sitä kun lähdin aikanaan karkuun. Yksin olisi tarkoitus selvitä nuista tilan töistä. Vaimolla hyvä työpaikka ja tykkää tehdä sitä. Niin ja kyyttöja on navetassa 10kpl, olisko niihin siirtymisessä ajatusta? Äitini ajatus.

Laita ne kyytöt korkealaitaiseen ihan ensin

Äiti\ poika tyylinen karjanpito ei kuulosta ihan siltä parhaimmalta vaihtoehdolta. Puhtaasti taloudellisesti niin tossa yhtälössä pitäisi olla se 40 lehmää jotta sulle jäisi se 20 tonnia rahaa käteen ja äidille samanmoinen. Sen rahan te kuitenkin tarvitsette vaimosi palkan lisäksi. Kuitenkin toi 40 lehmää on määrä mitä äitisi tuskin jaksaa hoitaa joten hommat kaatuu paljon sun niskoille mikä kysyy taas teidän parisuhdetta. Vaihtoehtoja on tasan kolme. Rupeet pitämään kunnon karjaa jossa äitisi jeesaa ja vaimosi on mukana vähintään henkisesti tai annat äidin harrastella minkä jaksaa ja teet itse jotain urakointia tai teet palkka\ tmi  hommia ja viljelet kuutamohommina sen 30 ha. Tietenkin myynti ja vuokraus päälle mutta ei kait ne ollu vaihtoehtoja.

Kyllä kai nyt hyvin hoidetulla 40 lehmällä enemmänkin jää.

Suomenkarjalla on turha kuvitella maitotileillä vaurastuvansa.

30Ha on aika vähän johonkin emotukioptimointiin, jos ei sitten ala urakoimaan, 15 lehmää taas on sellainen että sillä elää mutta ei sillä kyllä kovin kauheita voi edes tienata.

No nyt minun kait on vastattava tähän jo ihan puhtaan kokemuksen vuoksi. Olemme äit-poika taloudessa eli poika omistaa tämän tilan ja minä olen hänen työntekijänsä, virallisesti. Epävirallisesti tässä kuitenkin mennään ihan tasavertaisina tekijöinä. Rahapuoli hoituu, kun poikani maksaa minulle palkkaakin jonkin verran, mutta ei taida aivan siellä palkkataulukon ylärajassa olla, mutta tilannettahan voi aina korjailla, kun tilanne sallii.

Meillä oli lappalaisia ja kyyttöjäkin aikoinaan, mutta niistä antaisin hyvän neuvon ja tämä on sitten kokemuksen kirkkaalla rintaäänellä. Jos ne kyytöt lypsää yli kuustonnia vuodessa ja sinulla on paikka, missä pidät niitä umpikauden, että sinulla on koko ajan tuessa 30 päätä rotupuhtaita elukoita ja ne ummessa olevat ovat varantoa  sattumien varalle. Niin niillä pärjää, mutta jos eivät lypsä, mikä on enemmän kuin todennäköistä, niin silloin kannattaa hankkia se 50 kipaleen rotupuhtaiden lauma ja antaa olla emoina. Tähän vaihtoehtoon taitaa tuota pinta-alaa olla hiukan niukasti.

No nyt minun kait on vastattava tähän jo ihan puhtaan kokemuksen vuoksi. Olemme äit-poika taloudessa eli poika omistaa tämän tilan ja minä olen hänen työntekijänsä, virallisesti. Epävirallisesti tässä kuitenkin mennään ihan tasavertaisina tekijöinä. Rahapuoli hoituu, kun poikani maksaa minulle palkkaakin jonkin verran, mutta ei taida aivan siellä palkkataulukon ylärajassa olla, mutta tilannettahan voi aina korjailla, kun tilanne sallii.

Meillä oli lappalaisia ja kyyttöjäkin aikoinaan, mutta niistä antaisin hyvän neuvon ja tämä on sitten kokemuksen kirkkaalla rintaäänellä. Jos ne kyytöt lypsää yli kuustonnia vuodessa ja sinulla on paikka, missä pidät niitä umpikauden, että sinulla on koko ajan tuessa 30 päätä rotupuhtaita elukoita ja ne ummessa olevat ovat varantoa  sattumien varalle. Niin niillä pärjää, mutta jos eivät lypsä, mikä on enemmän kuin todennäköistä, niin silloin kannattaa hankkia se 50 kipaleen rotupuhtaiden lauma ja antaa olla emoina. Tähän vaihtoehtoon taitaa tuota pinta-alaa olla hiukan niukasti.

Mutta tämä vaihtoehto perustuu sille epäterveelle oletukselle, että yhteiskunta suostuu jatkossakin maksamaan tuottamattoman harrastelun.

Mä en laskisi tulevaisuuttani tuon varaan.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 14.07.14 - klo:11:20

No nyt minun kait on vastattava tähän jo ihan puhtaan kokemuksen vuoksi. Olemme äit-poika taloudessa eli poika omistaa tämän tilan ja minä olen hänen työntekijänsä, virallisesti. Epävirallisesti tässä kuitenkin mennään ihan tasavertaisina tekijöinä. Rahapuoli hoituu, kun poikani maksaa minulle palkkaakin jonkin verran, mutta ei taida aivan siellä palkkataulukon ylärajassa olla, mutta tilannettahan voi aina korjailla, kun tilanne sallii.

Meillä oli lappalaisia ja kyyttöjäkin aikoinaan, mutta niistä antaisin hyvän neuvon ja tämä on sitten kokemuksen kirkkaalla rintaäänellä. Jos ne kyytöt lypsää yli kuustonnia vuodessa ja sinulla on paikka, missä pidät niitä umpikauden, että sinulla on koko ajan tuessa 30 päätä rotupuhtaita elukoita ja ne ummessa olevat ovat varantoa  sattumien varalle. Niin niillä pärjää, mutta jos eivät lypsä, mikä on enemmän kuin todennäköistä, niin silloin kannattaa hankkia se 50 kipaleen rotupuhtaiden lauma ja antaa olla emoina. Tähän vaihtoehtoon taitaa tuota pinta-alaa olla hiukan niukasti.

Mutta tämä vaihtoehto perustuu sille epäterveelle oletukselle, että yhteiskunta suostuu jatkossakin maksamaan tuottamattoman harrastelun.

Mä en laskisi tulevaisuuttani tuon varaan.

Juurikin näin. Sopimusehdot ovat tiukat ja siellä ei ole ymmärryspykäliä mukana, eli vanhingon sattuessa on viikko aikaa korvata se elukka. Eli varantoa on oltava jatkuvasti.  Ja tukiehdot voivat muuttua yllättäinkin.  Eli tämä alkuperäiskarjan pito on enemmänkin sellaisella harrastelupohjalla, eikä vakavan toimeentulon pohja. Jos sitten intoa riittää ja alkupääomaa, niin voihan sitä sen puuhastelun viedä seuraavallekin asteelle. Eli vääntää maidon juustoiksi  tai muuksi jalosteeksi ja lihat markkinoi itse. Tällä ehkä tuolla etelässä tulisikin lisäarvoa noille kyytöille, mutta asiakaskuntaa on oltava ja vielä sellaista, joka on valmis maksamaan erikoisuuksista. Tämä sitten vaatiikin melkoisen työpanoksen, mutta vapaa-aikahan on aivan yliarvostettua tämän päivän maatiloilla.

Helpompiakin konsteja pelata "emojen" kanssa on kuin kyytöt!