Alkuräjähdys, suhteellisuusteoria, antimateria, kvanttiteoria, avaruuden äärettömyys ovat kaikki kokeellisesti todennettuja. Meillä on teknologisia instrumentteja omien vajavaisten aistiemme lisäksi ja monet niistä antavat luotettavampaa tietoa kuin omat aistielimemme, puhumattakaan aistidatan tulkitsemisen objektiivisuudesta, joka sekin on yleensä parempaa niiden osalta.
Missä tätä alkuräjähdystä on kokeiltu? Millainen empiirinen aineisto on ollut esimerkiksi suhteellisuusteorian testaamisessa? Entä kvanttiteorian? Minkälaista otantaa on käytetty, kun avaruuden laajuutta on mitattu? Kumpia on enemmän, ihmisiä, jotka sanovat nähneensä ufon / kummituksen / Jeesuksen... vai ihmisiä, jotka sanovat nähneensä antimateriaa?
Yllättävät monet itseään rationaalisina pitävät ihmiset sanovat uskovansa vain asioita, jotka on tieteellisesti todistettu. Mutta mistä he itse asiassa tietävät, että ne on tieteellisesti todistettu? He uskovat niin, kun joku on sanonut?
Toisaalta täytyyhän ihmisen sanaan voida luottaa. Siihenhän hyvin pitkälti perustuu koko länsimainen oikeusjärjestelmä, ihmisten henkiläkohtaiseen todistamiseen.
Myös tieteessä saatetaan joutua turvautumaan suullisiin tai kirjallisiin lähteisiin, joita sitten käytetään esimerkiksi historiallisten tapahtumien todisteina. Oikeastaan muuta mahdollisuutta ei olekaan, tutkittaessa esimerkiksi Hammurrabin, Aristoteleen tai Aleksanteri Suuren edesottamuksia.
Kheopsin pyramidin olemassa olo on jopa jopa useimpien kvanttifyysikoiden mielestä todennettavissa tänäkin päivänä, mutta Babylonian riippuvat puutarhat http://yle.fi/uutiset/brittitutkija_todistaa_babylonin_riippuvat_puutarhat_eivat_olleetkaan_babylonissa/6629609 ja Rodoksen Kolossi perustuvat aikalaisten kertomuksiin ja muistiinpanoihin, joita sitten on kerrattu, kerrottu ja kirjattu enemmän ja vähemmän tarkasti.
Varsin yleinen käsitys on se, että jos samasta asiasta löytyy maininta kolmesta, toisistaan riippumattomasta lähteestä, asiaa voidaan pitää melko luotettavasti totena. Sinänsä mielenkiintoista, että varsin yleisen käsityksen mukaan neljästä evankelista-apostolista Matteus ja Markus hengailivat tiettävästi samoissa piireissä, mutta Luukas ja Johannes kumpikin eri porukoissa.
Alkuräjähdystä ei tarvitse kokeilla tai toistaa, jotta sen voi tarpeeksi suurella varmuudella ajatella tapahtuneen, eli toisin sanoen tietää tapahtuneen. Päälimmäiset kuuluisimmat aihetodisteet ovat jo vuosikymmeniä sitten mitattu kosminen mikroaaltotaustasäteily, sekä havaittu avaruuden jatkuva laajeneminen. Taustasäteily on kohinaa alkuräjähdyksestä. Laajenemisesta puolestaan voidaan johtaa taaksepäin, että se on joskus alkanut yhdestä pisteestä.
Alkuräjähdys muuten ei ollut mikään tavallinen räjähdys kuten dynamiitin lähteminen tai ydinfissio tai -fuusio. Jälleen sana räjähdys on enemmänkin kuvannollinen, mutta jos paremman selityksen haluat, sinun tulee kysyä astrofyysikolta. Uusin teoria on, että alkuräjähdys johtui kvanttitason värähtelystä. Samainen teoria olettaa, että universumin, tai todennäköisesti useiden universumien tautalla on mitä todennäköisimmin iätön kvanttivärähtelyn meri, josta putkahtelee universumeita jatkuvasti.
Suhteellisuusteorian on todistanut lähespä koko modernin kosmologian ja fysiikan tutkimus kokonaisuudessaan. Kaikki mitä Einstein teorioi on sopinut havaintoihin. Alkuräjähdyksistä supernoviin, hiukkaskiihdytinkokeista mustiin aukkoihin ja valonnopeuden rajoitteisiin. Helmi tapaus kerrassaan.
Kvanttiteoriaa todistaa mm. jo mainittu koe, jossa atomi on hetken kahdessa paikassa yhtäaikaa. Ilmiön avulla voidaan "teleportata" eli vaihtaa yhden atomin tila toisaalla samaksi kuin mitä se on yhtäällä.
Kaikenkaikkiaan siis näiden teorioiden todisteita on se, kun havainnot ja kokeet osoittavat niiden olevan oikeassa. Evoluution suhteen on aivan sama juttu. Kreationistisesta pseudotieteellisestä huijaustoiminnasta huolimatta en ole kuullut mistään eliölajien muuntumiseen liittyvästä tapahtumasta, joka ei sovi evoluutioon.
Haksahdit toiseen yleiseen argumentointivirheeseen, suosituimmuuteen vetoamiseen. Asian todenperäisyyttä ei todista pätkän vertaa se, kuinka moni siihen uskoo. Myöskään henkilökohtainen todistus ei ole juuri minkään arvoinen tieteessä, siten kuin sille halutaan antaa arvoa oikeusasioissa. Antimaterian olemassaoloon ei tarvitse uskoa, eikä sen olemassaoloa tarvitse hyväksyä koska joku tiedemies niin sanoo. Asia on kokeellisesti todennettu hiukkaskiihdyttimellä ja tulos vertaisarvioidusti raportoitu sekä koe toistettavissa ja siten vahvistettavissa kenen tahansa toisten tieteentekijöiden toimesta. Se on sitä tieteellistä metodia.
Ei minulle kannata tieteellisistä metodeista saarnata. Minulla on tieteellinen koulutus. En ole myöskään missään viitannut siihen, että teorian suosio todistaisi sen todenmukaisuudesta, ei pidä rakennella olkiukkoja, jos haluaa käydä asiallista keskustelua. Menetelmän yleinen hyväksyttävyys on eri asia, jos siihen yritit viitata.
Tiede ei ole lopultakaan kovin eksaktia, vaan perustuu monin osin oletuksiin, mallinnuksiin ja - uskoon - vaikka sitä kutsuttaisiin todennäköisyydeksi. Lähes ainoa lähes eksakti tiede on oikeastaan matematiikka, koska se perustuu sopimuksiin. On so*****, että yksi plus yksi on noin kaksi.
Tiede ei ole myöskään erehtymätöntä. Tieteen määritelmiin kuuluu, että se on itseään korjaava. Täten virheiden mahdollisuus kuuluu jo määritelmän mukaisesti tieteen luonteeseen. Tiede toki pyrkii totuuteen, mutta mistä me voimme tietää, että kaikki tieteen tekijät toimivat samoin? No tietenkin, jos määrittelemme asiat niin, että vippaskonstein totuuteen pyrkivät eivät ole lainkaan trieteentekijöitä, mutta yhtä hyvin voisimme väittää, että urheilijat eivät käytä doping-aineita, koska ne jotka käyttävät, eivät ole urheilijoita.
Menäänpäs lähemmäs aihetta. Cernissä valikoitu joukko tiedemiehiä tutkii miljardien hintaisessa kamiossa antimateriaa. Kourallinen heistä sanoo saaneensa havainnon tästä "tuotteesta". He kirjoittavat siitä raportin, joka julkaistaan jossain ja jota referoidaan jossain muualla... Ja lopulta Hesarin tieteeellisen maailmankuvan omaava lukija toteaa, että Jösses, sentään, ny ne on tuonkin keksiny.
Reilut pari tuhatta vuotta aikaisemmin valikoitu joukko konsuleita ja kenraaleita istuu Roomassa oluella ja Scipio Aemilianus toteaa, että ei saatana, Cato Senior on oikeassa: Karthago on tuhottava. Istunnosta kirjoitetaan raportti, joka julkaistaan jossain ja 2150 vuotta myöhemmin Hesarin sunnuntainumerossa kerrotaan, kuinka kolmas puunilaissota syttyi ja kuinka Karthago hävitettiin viimeistä naista ja lasta myöten. Lukijamme nielee tämänkin, koska tämään on totta, tieteenala nimeltä historia on tämän todistanut. Mutta voivatko tiedemiehet toistaa kokeen?
