Lapsilla on oikeus isään ja äitiin.Mielestäni lasten oikeuden pitää mennä aikuisen itsekkään minäminä oikeuden edelle.
Varsinaiseen asiaan kantaa ottamatta, kyllä se isyys ja äitiys on nykyään hakusessa monella heteroparillakin..
Juridisesti on tulevaisuudessa isoja pähkinöitä purtavaksi, kun homoparit hankkivat yhteisiä lapsia. Lapsella on vain toisen sukusolut ja toisen on nykyään adoptoitava lapsi. Mitenkäs erossa nämä punnitaan tai tutkitaan, kumpi on oikeutettu lapseen? Menee melko vaikeaksi. Näitä vääntöjä ei varmasti hetkessä ratkaista.
Jos lapsi on adoptoitu, niin siinä tilanteessa pariskunta on tasa-arvoisessa(siinä se taas tuli) asemassa lapseen nähden. Ei näihin asioihin varmasti ratkaisuja hetkessä löydy, eikä ratkaisut varmasti miellytä kaikkia.
Puolison biologisen lapsen adoptointi olisi nähdäkseni lapsen etu kaikissa liitoissa, sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.
Ja aivan samalla tavalla katson, että avoliitossa elävien heteroidenkin yhteiset lapset ovat kohtuuttoman heikoilla. Eritoten jos toinen vanhemmista kuolee yllättäen.
[/quote]Avoliitossa lapsen isän on mahdollista tunnustaa lapsi, ja lapsesta tulee juridisesti täysin isänsä perillinen ilman mitään tutkintoja tai tulkintoja. Tunnustaminen on käytännössä yhden paperin täyttö, ei mikään ongelma tänään.
Puolison lasta et voi adoptoida ilman hänen biologisen vanhemman suostumusta, näin olen käsittänyt, että tavallaan tämä biologinen vanhempi luopuu vanhemman roolistaan tämän adoptoijan hyväksi. Elikkä ei mitenkään kevyt päätös eikä hetken huumassa tehtävä asia.
Näinhän se menisi kohdunvuokrauksessakin, että vuokraaja luopuu adoptiolla lapsesta. Ja sitten jos ei pystyisikään tähän, alkaisi oikeussalidraama. Tästä syystä sitä ei ehkä Suomessa laillistettukkaan.
Ja mitkät ne olikaan maailman turhimmat asia..paavin pallit ja nunnan nännit.
