Käytännössä jokaisen sodan voittaminen on tähän astikin edellyttänyt maajoukkojen lähettämistä,
Maan valtaaminen ja etenkin hallinta vaatii maajoukkoja, sodan voittaminen ei vaadi. Se riippuu täysin lähtökohteista ja tavotteista. Ylivoimainen valtio pystyy alistamaan heikomman tahtoonsa ilman suurimittaista maavoimaoperaatiota.
Juuri siksi puolustuksessa pitää keskittyä johonkin muuhun, kuin rynkkymiesten koulutukseen. Kun suuret maavoimajoukot on saatu kasaan, niin nykyaikainen sota on jo hävitty.
Mutta onko tällaista nykyaikaista sotaa vielä koskaan missään käyty?
No itse tiedän tavallaan yhden tällaisen esimerkin, joka sekin tosin on melko kyseenalainen.
Vaan enpä kerro vielä.
Suurvalta-armeijoiden pelottavin vastus on edelleen yhdistelmä: mies, miina ja kivääri. Tällä teknologisen sodankäynnin huippuunsaviritetyllä asejärjestelmällä on eniten saatu tappioita suurvalta-armeijoiden sotilaille niin Vietnamissa, Irakissa Tsetseniassa kuin Afganistanissakin.
Maailmassa ei, onneksi, ole ollut totaalista sotaa pitkään aikaan.
Miinoilla ei ole mitään merkitystä jos maa pommitetaan paskaksi ja joukot kuljetetaan ilmateitse. On totta, että mies ja kivääri ovat aiheuttaneet tappioita maailman kriisipesäkkeissä, mutta mitä luulet, saisiko jenkit vaikka Afganistanin hgaltuunsa jos tahtoisivat? Kyse on vain resursseista, mitä tahdotaan asian eteen uhrata. Toinen maailmansota ratkaistiin lopulta resurssien riittävyydellä, samoin Vietnamin sota, jenkit ei vain poliittisesti saaneet sinne riittäviä resursseja.
Samoin Suomen kohdalla, on täysin selvä asia että ennen pitkää olisimme joutuneet alistumaan Neuvostoliiton resurssien alle. Onneksi politiikka ja se, että neukuilla oli tarve kohdistaa resurssejaan muualle, pelasti meidät. Sota ei ole pelkkää voimaa.
Vietnamissa jenkit ei hävinneet yhtään taistelua. Se sota hävittiin USA:N maaperällä. Jenkit viisastelee itsekkin että "taistelut voitettiin, mutta sota hävittiin!"
Se miina (tai tienvarsipommi tai mikä tahansa räjähde) saadaan helposti myös sen ilmateitse kuljetetun taistelijan jalan alle tai ajoneuvon kylkeen. Eivät ne jenkkisotilaat Afganistaniinkaan rajan yli ole kävelleet.
Vietnamin sodassa kuoli 58 000 amerikkalaista ja haavoittui yli 150 000. Lisäksi USA:n liittouma menetti kaatuneina lähes 250 000 etelävietnamilaista sekä melkein 40 000 Laosin, Etelä-Korean, Thaimaan, Australian ja Uudenseelannin sotilasta. Ei tämä sota mikään menestys ollut taistelukentälläkään.
Aivan sama, käskikö kenraalit vai siviilit lopettamaan tämän mielettömyden. Kun tappiot olivat suuret, alkoi kotirintama rakoilla. Sota teki amerikkalaiset allergisiksi sinkkiarkuille. Niinpä maailman voimakkaimman sotilasmahdin olikin pitkään vaikeata lähettää enää taistelujoukkojaan Grenadaa voimakkaampien vastustajien kimppuun.
Kotirintama ei myöskään kestänyt niitä menetelmiä, joihin USA:n oli pakko turvautua pärjätäkseen. Sotarikosten tunnusmerkit täyttävä siviilien joukkomurhaaminen, Agent Orangen kylväminen metsiin ja pelloille, napalmhyökkäykset kyliin ja summittaiset massapommitukset B52:silla kertovat karua kieltään siitä, millaiseen ahdinkoon amerikkalaiset tuossa sodassa joutuivat.
Siitähän ei ole epäilystäkään, etteivätkä amerikkalaiset olisi tuota sotaa voittaneet, jos millään ei olisi llut mitään väliä. Olihan arsenaalissa vielä taistelukaasuja ja atomipommeja. Joku tolkku sentään oli heilläkin Vietnamin tuhoamisessa. Virallisestihan siellä oltiin kuitenkin auttamassa laillista Etelä-Vietnamin hallitusta. Tuskin se olisi haluunnut hallita Kuun pintaa muistuttavaa maata.
