9 vuotta tuli täyteen vuoden vaihteessa tätä harrastusta, ikää mittarissa aloittaessa oli 18v. Tosin päävastuu karjasta tuli 2v myöhemmin kun sain koulun loppuun.

Meillä on realistin kanssa suunnilleen yhtä pitkä ura maatalousyrittäjänä. Itse vaan aloitin vasta siinä vaiheessa, kun nuoruus viljelijänä oli lainsäätäjän mukaan jo takana... Ja paikka ei ole oma (lapsuus)koti, jäi yksi sukupolvi välistä pois, eli juurilla kuitenkin ollaan. Täysin oma valinta, siis, ei voi ketään muuta syyttää, ainakaan painostuksesta.

Petri

Joo niihä tuo näyttää että samana vuonna realistin kans on täälläki alotettu.. ja hoksasin tuossa että oonpa tainnu joskus vuosia sitte käydäkkin sievissä kattoon kaivinkonetta tunkion reunalle. Ei vaan lokomosta tullu sillon kauppoja.

27 takana ja mitään en ole saanu aikaseks mutta kuiteskii joku vielä väittää viljelijäksi!    hitto, mitä parjausta ammattiryhmää kohtaan!

Meillä on realistin kanssa suunnilleen yhtä pitkä ura maatalousyrittäjänä. Itse vaan aloitin vasta siinä vaiheessa, kun nuoruus viljelijänä oli lainsäätäjän mukaan jo takana... Ja paikka ei ole oma (lapsuus)koti, jäi yksi sukupolvi välistä pois, eli juurilla kuitenkin ollaan. Täysin oma valinta, siis, ei voi ketään muuta syyttää, ainakaan painostuksesta.

Petri

Joo 45 oli mullakin mittarissa, kun tähän hommaan rupesin, eikä ole mitään kotitilaa jota jatketaan 
Mutta ei se niin helppoa ole muissakaan yritys-muodoissa, samaa takkuamista ja vitutusta, tässä saa sentään mennä vähän oman mielen mukaan 

Onko tässä ammatissa helpompi saada sitä kuuluisaa kollegiaalista tukea ja sellaista "samassa veneessä ollaan" -henkistä pääomaa verrattuna muihin yritysaloihin? Ainakin vähittäiskaupassa tuntuu myyjien välillä olevan välillä melko mielenkiintoisia ihmissuhteita.  Itse kun aloitin muuan vuosi sitten, ajattelin että soolona asiat järjestyy ja saa itte tehdä kuinka haluaa. Kylläpä on mieli muuttunut parissa vuodessa  Ja hyvä niin.

Onko tässä ammatissa helpompi saada sitä kuuluisaa kollegiaalista tukea ja sellaista "samassa veneessä ollaan" -henkistä pääomaa verrattuna muihin yritysaloihin? Ainakin vähittäiskaupassa tuntuu myyjien välillä olevan välillä melko mielenkiintoisia ihmissuhteita.  Itse kun aloitin muuan vuosi sitten, ajattelin että soolona asiat järjestyy ja saa itte tehdä kuinka haluaa. Kylläpä on mieli muuttunut parissa vuodessa  Ja hyvä niin.

Se varmaan riippuu aikalailla henkilöstä itestä, olen saanu aika paljon neuvoja ja vinkkejä, joista on ollu hyötyä matkan varrella, sekä muutakin apua 

Joo, vuodesta -85 on tullut tahkottua,välillä päätoimisena,välillä sivutoimisena. Nyt taas täyspäiväisenä,muttei täyspäisenä jyväjemmarina.

1978 aloitin vuokraamalla tilan. Olin 14. Isä toki auttamassa ja opettamassa asioita. 1986 ostettu ulkopuoliselta tosi kalliilla oma tila, kun sattui olemaan myynnissä lähellä kotitilaa. Kotitilan sukupolvenvaihdos 2005. Viljelyä jatketaan ostetulta tilalta käsin. Joten onhan sitä opeteltu alaa. Vähän päästä sitä kuitenkin tuntuu, että mitää ei vielä tietäisi. Onhan tämä sen verran onnenkauppaa. Tilan ulkopuolelta piti hakea sivutuloja lähes 20 vuotta. Nyt muutama vuosi keskitytty viljelemään maata ja hoitelemaan metsiä. Mitäs tuo nyt tekee...voihan... 36 vuotta. Kylläpä aika rientää...

Minä päätin aikanaan, kun lapset syntyivät, että ainutkaan ei sitten tilaa jatka. Jokaisen koulun valinnan olen painostanut pois navetan nurkilta.
Hyvin onnistuin ja olen siitä ylpeä.
Hankkivat ammatit ja kokeilivatkin sitä. Sitten joutui äitee antamaan periksi ja marssimaan pankille. Poika osti oman tilan kauempaa ja niin sitä on tullut jo useampi vuosi pojan lehmiä lypsettyä ja sen nurkissa asuttua. Toivottavasti vielä kolmenkymmenen vuoden päästä on tyytyväinen valintaansa.

Ite voisin muotoilla vaikka näin, että kolmikymppisenä palasin kotitilalle..

Samaten, tosin hieman nuorempana. Se fiksumpi sisarus valitsi pitkän ja leveän leivän valtion palveluksessa, mikä tuo omat hyötynsä myös tälle ei niin fiksulle veljelle.

Minä päätin aikanaan, kun lapset syntyivät, että ainutkaan ei sitten tilaa jatka. Jokaisen koulun valinnan olen painostanut pois navetan nurkilta.
Hyvin onnistuin ja olen siitä ylpeä.
Hankkivat ammatit ja kokeilivatkin sitä. Sitten joutui äitee antamaan periksi ja marssimaan pankille. Poika osti oman tilan kauempaa ja niin sitä on tullut jo useampi vuosi pojan lehmiä lypsettyä ja sen nurkissa asuttua. Toivottavasti vielä kolmenkymmenen vuoden päästä on tyytyväinen valintaansa.

Tuo tilanne oli muuten meillä kans, tuntui pirun pahalta jättää paperit maamieskoulun sijasta logistiikkaan. Mutta ei siinä vanhan muorin alaikäisenä pakottamat valinnat auttaneet kun tilakaupan tein, tiesi että olisin ostanut vieraalta jos ei olisi myynyt mulle.

itsellä tulee 50" täyteen" tänä vuonna ja karjan kans touhunnna yläasteelta alkaen eli ennen koulua ja koulun jälkeeen kävin lypsyllä. isä ukko sairas jeesasin muoria. eikä ollut suihkua missä käydä, maitohuoneessa pesin tukan ja naaman milloin kerkisin ja menoks.kukaan ei tullut koulus kiusaamaan navetan hajust tai muustakaan ,johtuikohan siitä että olin iso kokoinen ja aika suulaskin. ei voi muuta todeta kuinka se aika rientäää.....

23 oli ikää ensimmäisille omille kevättöille lähttiessä ja nyt 15. kevät. Isovanhempien (liian pienen) tilan jatko oli ikiunelma ja on sitä edelleen! Aika paljon ulkopuolisia töitä, kaivuuta lumihommia ym. tehty koko ajan, eikä paljon mitään mullistavaa ole tullut saatua aikaiseksi kuin peltoa vähän silloin tällöin vuokrattua lisää. Ei olisi taloudellisesti kannattanut mutta päivääkään en vaihtaisi silti pois lukuunottamatta sitä päivää kun suorakylvökoneen ostin näille maalajeille.

Onko tässä ammatissa helpompi saada sitä kuuluisaa kollegiaalista tukea ja sellaista "samassa veneessä ollaan" -henkistä pääomaa verrattuna muihin yritysaloihin? Ainakin vähittäiskaupassa tuntuu myyjien välillä olevan välillä melko mielenkiintoisia ihmissuhteita.  Itse kun aloitin muuan vuosi sitten, ajattelin että soolona asiat järjestyy ja saa itte tehdä kuinka haluaa. Kylläpä on mieli muuttunut parissa vuodessa  Ja hyvä niin.

Itse näen että monella alalla on on ihan hyvät välit kilpailijoihin. Maailma on varsin pieni ja samalla alalla, mutta eri yritysten palveluksessa, toimivat henkilöt ovat hyvinkin tuttuja keskenään.

Ite voisin muotoilla vaikka näin, että kolmikymppisenä palasin kotitilalle..

Sammakolla vähän sama juttu. Peruskoulun jälkeen tie vei muualle ja alkuun parhaan kykyni mukaan kävin vanhempia jeesaamassa ja lomittamassa navetassa. Lopulta kun päädyin opiskelemaan, niin elämä vei mennessään ja oli vuosia etten juurikaan tehnyt maataloustöitä. Jos keväällä olin farmilla, niin kävin kylvämässä, mutta todennäköisempää oli että en ollut farmilla...