Taisi olla ilmanostaja se meijeristi-kepukansanedustaja Lapista.
Äläpäs valehtele.
Nyt tämä samainen O –P hoitelee suomen asioita – ketku ympäröi ittensä henkilöillä jotka on sitä itteensä tyhmempiä
Lähde ” sonera kirja”
Mauri Pekkarinen totesi 22.10.2001: "Kyllä tässä kasa aika pahoja
strategisia virheitä kaatuu päälle."
Relander siirtyi vuonna 1994 SITRAsta Soneran tai silloisen
Telecom Finlandin taloushallinnon tehtäviin, ja nopeasti hänen
tavoitteekseen kirkastui Soneran ykkösmiehen paikka. Tämän tavoitteen
saavuttamisen esteenä oli ennen kaikkea Pekka Vennamo, joka nostettiin
Soneran edeltäjän Telecom Finlandin pääjohtajaksi.
Vennamon erottamiseksi piti löytää jokin muodollinen syy ja
tällaiseksi ilmoitettiin Vennamon käymät osakekaupat Soneran osakkeilla
vuonna 1998. Soneran hallitus vapautti Pekka Vennamon tehtävistään
4.1.1999 "liikenneministeri Matti Auran Vennamoa kohtaan tunteman
epäluottamuksen vuoksi". Samassa yhteydessä Vennamon kanssa erosi myös
liikenneministeri Aura, vaikka hänen erolleen ei ollut selkeitä
perusteita. Matti Aura olikin vain työrukkanen Vennamon erottamisessa.
Vennamolle ei koskaan kerrottu erottamisen todellista syytä ja eron
järjestäjää. Matti Auran seuraajana liikenneministerinä jatkoi
Olli-Pekka Heinonen.
Soneran hallituksen umts-päätöksen jälkeen piti hankkia
liikenneministeriön lupa asiaan. Relander kävi useasti keväällä ja
alkukesästä 2000 liikenneministeriön ylimpien virkamiesten vieraana.
Usein keskusteluissa oli mukana myös liikenneministeri Olli-Pekka
Heinonen. Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeriö lupautui
antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts-huutokauppaan.
Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena myös Lipposen hallituksen
sisäpiirissä. Viestin valtio-omistajan investointiluvasta Soneralle
umts-luvan hankkimiseen välitti liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen.
Olli-Pekka Heinonen oli
Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun
mukaan. Olivathan ne isoja "business-asioita". Heinonen ei Relanderin
näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään.
Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli
höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta. Hyvä
asia Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja
osakkeenomistajille.
Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat
hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö
liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään
riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen
taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.
Olennainen osa Soneran kriisin syntymisen ja hoitamisen
vastuusta oli Olli-Pekka Heinosella. Hänellä oli omistajavastuun ja
valtion 52 % Soneran omistusosuuden perusteella mahdollisuus vaikuttaa
kaikkiin Soneran päätöksiin. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan
valtio-omistaja antoi Relanderin touhuta ilman mitään valvontaa.
Heinonen ajatteli, että Sonera-kohu laantuisi nopeasti ja ettei
hänen tarvitsisi tehdä mitään. Tämä oli virhepäätelmä. Iltalehden
pääkirjoitus totesi 25.8.2001 seuraavaa Olli-Pekka Heinosen vastuusta:
"Omistaja kantaa kapitalismissa perimmäisen vastuun yrityksen
menestymisestä. Valtion isännyyttä Sonerassa käyttävä Olli-Pekka
Heinonen luotti liikaa yritysjohdon yltiöpäisiin visioihin."
