Tuolla turvemailla varsinkin putket sinne missä vesi liikkuu, eli "kovan maan" ja turpeen rajaan. Näin menetellen tämänkesäisessä lisämaan ojitusoperaatiossa tuli kokooja syvimmillään noin 1,8m syvälle, 0,1% kaadolla. Imut vinottain ettei niiden päälle tulisi tiivistävää putken suuntaisesti ajoa jatkossa. Imut tulivat nyt pääosin 0,2% kaadoilla.
Sorasilmä aina vanhan ojan kohdalle, leveämmillä pelloilla myös välille. Turvemailla tiheämpi ojitus, nyt tuli 10m ojaväliksi joka oli kyllä jo aika tiheä (ja kallis) mutta jospa se nyt sitten kuivaisikin... Kokoojalla kannattaa mielestäni tehdä eikä omilla laskuaukoillaan jokaista ojaa, on keväisin aika paljon vähemmän putken päitä aukaistavana. On myös omilla laskuaukoilla ojia mutta on se synkkää mennä joka kevät kaikki laskuaukot läpi tarkistaen ja aukoen. Turvemailla ainakin omien havaintojen mukaan kannattaa myös huomioida huuhtelumahdollisuus jatkossa, eli imuista huuhteluputket piiriojaan.
Sitä kovan maan rajaa kannattaa kyllä "tutkata" mahdollisimman tiheästi ennen ojituksen suunnittelua. Tai ottaa teknikko suunnittelemaan joka tekee kaiken harjateräksen kanssa pohjan tutkimisesta kepittämiseen ja korkojen sekä kaatojen suunnitteluun.
Vielä ei ole kokemusta noista auralla salaojan tekemisistä, mutta tuo
kaivinkoneojitin kyllä jonkin verran kiinnostaisi... Onko tuosta tai muista vastaavista kokemuksia, kukaan tehnyt itse vastaavaa?