Omaan rehuntuotantoon tulee parannuspotentiaalia sekoitusmahdollisuuden myötä. Tänä päivänä komponentteja on niukasti saatavilla, eikä seosrehuruokintaa kannatakaan perustella niillä, vaan omien "komponenttien" tuotannolla. Seosruokinnassa arvon saa myös lannoittamaton hömppäheinä ja taitaa se kokoviljasäilörehukin olla hankalaa käyttää erillisruokinnassa. Perustelee sitten vaikka mahdollisuudella tuottaa enemmän maitoa samoilla hehtaareilla ja tietysti paremmalla lehmäterveydellä. Syönnin määrän säätely on lehmälle luontainen tapa.
Täysrehun sekoittamista vaunuun voi tietysti pitää järjettömänä, jos haluaa, mutta typerää on myös olla laskematta vaihtoehtoiskustannus eli viljan hankinta+varastointi+jauhatus, sekä huomioida varastotappiot. Jos valmis rehuseos kustantaa toimitettuna saman tai hiukan vähemmän kuin ostovilja+rypsi+jauhatus, niin miksi pitäisi rehuvilja varastoida nollakorolla? Itte olen sotkenut ns täysrehuja appeeseen kohta kolme vuotta ja seuraan joka kuukausi viljan ja rypsin hintasuhdetta. Meillä ei ole kuivan viljan varastoja navetan yhteydessä eikä niihin ole järkevää sijoittaa. Vanhasta yksiköstä löytyy, mutta edellyttäisi paria 3 kilsan edestakaista reissua joka päivä. Märkänä viljaa voisi ostaa ja litistää, kuten monet tekevät ja näin tehtiinkin, mutta laatuvaihtelut vaikeuttavat ruokinnan päivittäistä seurantaa ja aiheuttavat jatkuvasti tuotantotappioita. Puhumattakaan lintulaumoista, joita avoin murskeviljavarasto houkuttaa jyrsijöiden kaveriksi. Lisäksi on varastoihin sitoutunut pääoma, josta on investoineella tiukkaa. Vuoden viljat varastoimalla kerralla saa helposti sidottua 50% lisää rahaa varastoon, jolle ei pysty laskea korkoa. Taitava ostaja voi toisaalta tehdä hyvän tilin sopimalla viljantuotannosta etukäteen jollain tietyllä hinnalla ja mua parempi hanskaa vielä laatuvaihtelunkin viljapötkössä ilman tuotantotappioita. Todella vahvan kassan isäntä ostaa viljaa kolmen-neljän vuoden tarpeet hintasyklin pohjalukemissa ja tekee väliajat tiliä. Tämä viimeinen voisi olla jopa jonkinlainen tavoite, sillä nykyisessä mallissa vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat kulloiseenkin yleiseen viljan hintatasoon
Apevaunu maksoi 23 tonnia viis vuotta sitten, kurottaja 18 tonnia neljä vuotta sitten ja traktori 45 tonnia, vuosikymmen sitten. Hinnat alv 0.
