Kyllä tässä pannaan leikiksi nuo avioerot tai toisen lähtemiset,siinä on leikki kaukana joka joutuu sen rumban käymään
Sitä ei oikein käsittänytkään, miten iso juttu se on, vaikka ensin tuntui helpottavalta. Parin viikon päästä tulee kymmenen vuotta kun selluliitti lähti. Oli hakenut eroa jo edellisenä keväänä, joten virallisesti ero tuli voimaan toukukuun loppupuolella.
Pari vuotta meni ihmetellessä, sitten osui kohdalle tämä nykyinen pelastus. Onnex oli myös PALJON töitä eron JÄLKEENKIN, muuten olis voinu käydä huonosti.
Nuoriso tuossa ruikuttaa välillä, kun ei sitä (seurustelu)kumppania vaan meinaa osua kohdalle. Olenkin sitten sanonut, että vaikeus ei ole löytämisessä vaan pitämisessä! Nurkkiin änkeäviä voi aina toppuutella ja hätistellä, mutta lähtevää ei enää pidättele mikään.
Tuossa se on hiukan toisin ja erittäin hyvin sanottu
... Aika hyvä keino on myös välttää ositus, on se, että hoitaa asiansa niin, ettei eroamista tarvitse koskaan edes harkita. Se on puolet itsestään kiinni saako sen pidetty niin, oikeastaan yli puolet!