Kyllä tässä pannaan leikiksi nuo avioerot tai toisen lähtemiset,siinä on leikki kaukana joka joutuu sen rumban käymään

Kyllä tässä pannaan leikiksi nuo avioerot tai toisen lähtemiset,siinä on leikki kaukana joka joutuu sen rumban käymään

Sitä ei oikein käsittänytkään, miten iso juttu se on, vaikka ensin tuntui helpottavalta. Parin viikon päästä tulee kymmenen vuotta kun selluliitti lähti. Oli hakenut eroa jo edellisenä keväänä, joten virallisesti ero tuli voimaan toukukuun loppupuolella.

Pari vuotta meni ihmetellessä, sitten osui kohdalle tämä nykyinen pelastus. Onnex oli myös PALJON töitä eron JÄLKEENKIN, muuten olis voinu käydä huonosti.

Nuoriso tuossa ruikuttaa välillä, kun ei sitä (seurustelu)kumppania vaan meinaa osua kohdalle. Olenkin sitten sanonut, että vaikeus ei ole löytämisessä vaan pitämisessä! Nurkkiin änkeäviä voi aina toppuutella ja hätistellä, mutta lähtevää ei enää pidättele mikään.

Tuossa se on hiukan toisin ja erittäin hyvin sanottu

... Aika hyvä keino on myös välttää ositus, on se, että hoitaa asiansa niin, ettei eroamista tarvitse koskaan edes harkita. Se on puolet itsestään kiinni saako sen pidetty niin, oikeastaan yli puolet!

Aika sinisilmäistä porukkaa täällä on oikeasti jos akka saa jotakin päähänsä ei siinä auta hyvänä menneet pitämiset

Kyllä aika ***** idiootti pitää olla, jos ei avioehtoa nykypäivänä tee!! 

Lainaus käyttäjältä: apilas - 27.03.13 - klo:23:36

Aika sinisilmäistä porukkaa täällä on oikeasti jos akka saa jotakin päähänsä ei siinä auta hyvänä menneet pitämiset

Kyllä aika ***** idiootti pitää olla, jos ei avioehtoa nykypäivänä tee!! 

Kyllä mä kans ihmettelen kovin ettei porukat tee avioehtoja, se suojaa kummankin omaisuutta.

kylä omaisuus pitää pysyä mulla oli akalla tullessaa vaan levee perä nyt ei oo ees sitä perää.no jos toi ottas ja lähtis niin oon luvannu että pihasta saa valita auton millä lähtee ja asunnun saa mistä si haluaakin mutta muksut taitas jää mulle.

Kyllä mä kans ihmettelen kovin ettei porukat tee avioehtoja, se suojaa kummankin omaisuutta.

jos omaisuus on yhdessä hankittua, ei sitä millään ehdolla voi toiselle pelkästään jyvittää. Jos omistat maatilan yksin ja olet suojannut omaisuutesi avioehdolla, kai sitten maksat vaimollesi käypää palkkaa työstä, jonka hän tekee SINUN yrityksesi hyväksi?

Avioehtoa ei tarvi, jos yhtiöittää firmansa ja omistusosuudet on tasan Tietysti eron tullen toinen joutuu puolet ostamaan, mutta yhteisen omaisuuden ollessa kyseessä jotain rahaa on liikuteltava puolin ja toisin. Jos toinen taas on muualla töissä ja hankkii oman elantonsa, avioehto on aivan paikallaan, suojaten tasapuolisesti molempien omaisuutta. Tässä keskustelussa on lähinnä esillä vaan tämmönen sukutilapeijoonien omanapakäsitys MUN omaasuuresta, johon akaalla ei oo mitään osuutta. Ei vaikka olis palkatonta työtä repiny sen eteen vuosikymmenen.

Lainaus käyttäjältä: mah - 28.03.13 - klo:05:42

Älä ota kuunaan oikeaa naista, apilas, kyllä se puhallettavakin välttää. Luulen, että jos emännät alkavat sinua tiirailemaan, ei heillä voi olla muu mielessä kuin omaisuutta...

Jos apilakselle ja barbaralle tulee ero niin sopimuksen mukaan apilas saa puhaltamansa ilmat takaisin ja barbara saa pitää kuminsa   

 .....eeeeeeeiiiiiiii....siis pitääkö vai onko pelkästään suotavaa harrastaa turvaseksiä barbran kanssa?

Ei barbaran kanssa voi täysipäisiä lapsia saada. Todisteeksi vaikka barbaran ja vanhemman Bushin poika Yrjö Puska. 

Ei barbaran kanssa voi täysipäisiä lapsia saada. Todisteeksi vaikka barbaran ja vanhemman Bushin poika Yrjö Puska. 

sää tarkoitat siis yrjö tyhmempää

Tottakai on itsestäänselvää tehdä avioehto.Sehän koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ja sen jälkeen yhdessä tienattu on tietenkin yhteistä.Omaisuuden takia avioon meneviä ei sitten eron sattuessa niin lämmitä.Kaupanvahvistajan mukaan nopeimmillaan 2 viikon päästä avioliitosta on alettu kysellä omaisuudenjaosta.

Ainoastaan todellinen ******* varastaisi puolisonsa omaisuuden erossa  Ja kyllä totaaliset *******t pitää osata erotella pois elämästään jo seurusteluaikana ja jättää ne rannalle ruikuttamaan 

Huonoin tilanne taitaa olla niillä, jotka eivät ole papin aamenta käyneet hakemassa. Huonoimmassa tapauksessa on molempien nimet velkakirjoissa, mutta eron sattuessa ei omistamaton puoli saa mitään muuta kuin velat.

Avioehto löytyy ja vaimolle maksan ihan reilua palkkaa tehdystä työstä.

Kun arkaan paikkaan osuu niin alkaa angstia pukkaamaan evoluutio teoriat voi heittää helvettiin viimeistään kun menee kontulaan ja katsoo millaista porukkaa siellä on lisääntymässä ja sosiaalihuolto hoitaa sitten lapset ja apilas maksaa sen veroina

Jos reppullin mielestä joku sosiaalipummi on kyvykkäämpi jatkamaan sukua kuin apinatsi joka kuitenkin pyörittää keskikokoa suurempaa tilaa niin täytyy sanoa että on arvopohja "kohdillaan"

Kyllä mä ainakin olen lähes omasta halusta ja saamattomuuttanikin sitä sinisilmäistä tyyppiä. Ennen avioliittoa silloinen morsio, nykyinen vaimo, muistutteli että tehdään avioehto. Tila oli mulla jo silloin ja se opiskeli ilman tuloja ja velkaa, osaksi munkin rahoilla. Tekemättä on vaan jäänyt. Toisaalta uskon että jos tulis ero niin se ei varmaankaan kynis ihan puhtaaksi enkä kyllä minäkään voisi 15v avioliittovuoden jälkeen tyhjinkäsin maailmalle laittaa vaikka olis mikkä sopimukset. Toki ajatukset vois tuos tilantees olla molemmilla sellaiset mitä ei toisesta/ itsestä uskoisi. Toivottavasti ei ikinä tartte tämän enempää asiaa ajatellakkaan, mutta hyvä että edes ny    Toisaalta naapurin isäntä ennen vitsaili, että "ny määkin pääsin omaisuuden puolesta verottajan juorukalenterihin, kun akan pihalle maksoin"