Hieman samassa tilanteessa oltiin ,peltoa vähempi,samoin ei sonneja mutta...lehmät lähti.
Emme nähneet mitään ideaa jakaa,kun vitutti lypsylle lähtö koko ajan.

Navetta hyvässä kunnossa,kaikki mhdolliset koneet ja apuvälineen käytössä,oli osa-aikanen
työntekijä jne.Tuotokset ok,eläimet kunnossa,samoin muu infra,sekä viiteenkymppiin on vielä aikaa..

Lainaa on,mutta olen kuullut ja tiedänkin ihmisiä jotka yrittää maksaa lainoja takaisin,vaikkei heillä olekkaa lehmiä!
Päätös olla jatkamatta,minkään laista koti-eläin tuotantoa oli helppo,vaikka vanhin lapsisita on maatalous alan koulussa.

Nyt kohta 3kk eläinten lähdöstä,joka oli vaikea hetki henkisesti,vaikka sitä odotti kuin kuuta nousevaa...
En pidä tätä loppuna,vaan uuden alkuna ja nythän on hyvä tehdä sitä mikä tuntuu mukavalta,koska työn teon pitäisi olla missä
suuremmassa määrin sitä!
Nyt voi katsella rauhassa ympärille,suunnitella kesän kuvioita,johon sisältyy myös vapaa-aikaa,katsella sopivia hommia ja
ottaa hieman rennommin.

    Tuntuu vähän pirun tutulta tää sun juttu...
Tosiaan sitten kun se kypsyminen alkaa pikkuhiljaa hiipimään, niin varmasti paras tapa on luopua niistä lehmistä.
Sitten on aikaa miettiä rauhassa mitä alkaa sitten isona touhuilemaan.        Ja suunta on varmasti oikeeseen
suuntaan, kohti parempaa.
Elämän laatu on varmasti myös asia jota on vaikea mitata rahassa.

Sitä työtä täytyy tehdä mikä kiinnostaa ja palkitsee kaikin puolin.      Ja paskankirnuuminen Etelässä ei kuulu
tähän osioon.

Ite oon pari kuukautta käyny päivisin motohommissa ja tykkään siitä kuin hullu puurosta... 
Ei tarvii kahta kertaa miettiä kumpaa hommaa tekee jatkossa!

Onkohan sellasta ihmistä olemassa jota on harmittanu jälkeenpäin kun on lehmistä luopunut..?

 

Mulla oli sama tilanne muutama vuosi sitten, eikä ole harmittanut mikään muu kuin tasaisen tulon pois jääminen. Tosin ei nykyisessäkään sinänsä mitään vikaa, laskut tulee maksettua, lainat lyhennettyä ja jää elämiseenkin ihan mukavasti.

Vaikka navetassa oli yllä luetellut kaikki mahdolliset apuvälineet, ja oli ollut jo 20 vuotta mm. lypsykiskot, irroittimet, ruokkija sekä pienkuormaaja. Paskakonetta ei ollut kun navetta lietenavetta, sehän lienee se suurin murhekryyni jolla muka parannetaan mukavuutta Ei ne silti poista sitä jokapäiväistä kyttäämistä, joka pienestäkin karjasta. Jos jotain tekee, pitää tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan, mikäli karjahommista kyse.

Tiedän kyllä liki 10 tapausta jotka on lehmiin palannut, kerran luovuttuaan.

Tiedän myös ihmisiä joita vituttaa jokapäiväinen navetallemeno. Osassa uskallan sanoa osasyynä ettei tiedä elukoosta mitään, nyppiihän se jos ei ymmärrä mitä eläimessä milloinki tapahtuu.

Älkää ny elukoota motohon vaiha tai turvekoneisiin, sielä se leipä on keskimäärin vielä tiukemmassa. Jos kuitenkin öljynhaju kiihottaa kakkaa enempi, on ehkä sittenkin valinta helppo.

Tunnustan kuuluvani niihin luovuttajiin,jotka menevät siitä mistä aita on matalin...
Sillä tuskin kukaan haluaa tehdä työtä,joka vituttaa koko ajan,vai?

Tossa toi ijasja2 sanoi että tasaisten tulojen pois jääminen harmitti,oikeassa on,mutta monta muutakin "tasaista" asiaa
on jäänyt pois,varmaa ymmärrätte mitkä?

Taitaa olla oikeastaan sama,mitä työtä tekee,niin metsässä,nevalla tai missä muualla,sitä on tehtävä,jos elanto on
siitä kiinni ja ei se öljykään nyt niin kauheasti kiihota,lähinnä haisee...öljylle.

Toivottavasti tämä ei ole mikään yleistyvä suuntaus,sillä tarvitsemme jatkossakin elinvoimaisia koti-eläin tiloja,
jossa eläimet ja hoitajat voivat hyvin,ja jotka jaksavat tehdä työtä sekä tuottaa erinomaista KOTIMAISTA ruokaa!

Tunnustan kuuluvani niihin luovuttajiin,jotka menevät siitä mistä aita on matalin...
Sillä tuskin kukaan haluaa tehdä työtä,joka vituttaa koko ajan,vai?

Tossa toi ijasja2 sanoi että tasaisten tulojen pois jääminen harmitti,oikeassa on,mutta monta muutakin "tasaista" asiaa
on jäänyt pois,varmaa ymmärrätte mitkä?

Taitaa olla oikeastaan sama,mitä työtä tekee,niin metsässä,nevalla tai missä muualla,sitä on tehtävä,jos elanto on
siitä kiinni ja ei se öljykään nyt niin kauheasti kiihota,lähinnä haisee...öljylle.

Toivottavasti tämä ei ole mikään yleistyvä suuntaus,sillä tarvitsemme jatkossakin elinvoimaisia koti-eläin tiloja,
jossa eläimet ja hoitajat voivat hyvin,ja jotka jaksavat tehdä työtä sekä tuottaa erinomaista KOTIMAISTA ruokaa!

+

Ehtoota, ajattelin tänne pistää viestiä jos saisi vaikka uusia ideoita... Tämän hetkinen tilanne: vajaa 30 lypsävää, lihakarjaa se 70 päätä.. peltoa reilu 120ha, osa viljasta menee myyntiin... rupeaapi nuo lehmät jurppimaan pikku hiljaa, vaihtoehtoja pukkaa mieleen... muuttaako kokonaan vilja tilaksi vaiko luomuun ja lihakarjaa kotieläinstatuksen vuoksi..  tai jotain? Onko tiedossa onko lihakarjanavetoihin investoinut kukaan viime vuosina... kate taitaa olla aika olematon.

Elä haaveilekkaan tuosta sonnien kasvattelusta.. Muihin vaihtoehtoihin en ota kantaa..

Nimimerkillä:kokemusta on

Melkein pitäisin lehmät ja luopuisin jostain muusta jos paikat kunnossa.Itellä sonneja nykyään ennen lehmiä.Kate maataloudessa on tilakohtanen juttu.

Lainaus käyttäjältä: Red Bull - 10.03.13 - klo:22:40

Onkohan sellasta ihmistä olemassa jota on harmittanu jälkeenpäin kun on lehmistä luopunut..?

 

Mulla oli sama tilanne muutama vuosi sitten, eikä ole harmittanut mikään muu kuin tasaisen tulon pois jääminen. Tosin ei nykyisessäkään sinänsä mitään vikaa, laskut tulee maksettua, lainat lyhennettyä ja jää elämiseenkin ihan mukavasti.

Vaikka navetassa oli yllä luetellut kaikki mahdolliset apuvälineet, ja oli ollut jo 20 vuotta mm. lypsykiskot, irroittimet, ruokkija sekä pienkuormaaja. Paskakonetta ei ollut kun navetta lietenavetta, sehän lienee se suurin murhekryyni jolla muka parannetaan mukavuutta Ei ne silti poista sitä jokapäiväistä kyttäämistä, joka pienestäkin karjasta. Jos jotain tekee, pitää tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan, mikäli karjahommista kyse.

Eikä äiree enää jaksanu, siihen se lehmänpito loppu kun olis pitäny aamulla itte nousta
lypsylle... 

  Miltäs lampaat kuulostaa..

  Miltäs lampaat kuulostaa..

https://www.youtube.com/watch?v=shRaErYSShg Ne sanoo MÄÄ! 

Ojalla oikeassa,äiree kun ei enää jaksa,laitetaan ropotti,toivottavasti vaimo kuitenkin vielä jaksaa...

Ojalla oikeassa,äiree kun ei enää jaksa,laitetaan ropotti,toivottavasti vaimo kuitenkin vielä jaksaa...

  Joo,olen kuullut tapauksista että niinkauan homma pelaa kun edellinen sukupolvi tekee työt,senjälkeen lähtee akka ja pahimmassa tapauksessa isäntäkin,,,hirteen

voi olla vanha pari emännälle kovempi pala kuin lehmät, vaikka ne työ tekiskin..

http://www.facebook.com/permalink.php?id=293848370664978&story_fbid=348625185185801

Tässähän tämä

On vanha kiinalainen tarina maanviljelijästä, joka käytti vanhaa hevostaan pelloillaan. Eräänä päivänä hevonen karkasi vuorille, ja kun maanviljelijän naapurit osoittivat myötätuntoa vanhaa miestä kohtaan hänen huonon onnensa vuoksi, maanviljelijä vastasi: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Viikkoa myöhemmin hevonen palasi vuorilta mukanaan hevoslauma, ja nyt naapurit onnittelivat maanviljelijää hänen hyvästä onnestaan. Hänen vastauksensa kuului: "Hyvä onni? Huono onni? Kuka tietää?"

Sitten maanviljelijän poika yrittäessään kesyttää yhtä villeistä hevosista putosi ja taittoi jalkansa. Jokainen piti tätä hyvin huonona onnena. Mutta maanviljelijän ainoa reaktio oli: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Joidenkin viikkojen kuluttua armeija marssi kylään ja otti mukaansa jokaisen löytämänsä terveen nuorukaisen. Nähdessään maanviljelijän pojan jalan olevan poikki he jättivät hänet. Oliko tämä hyvää vai huonoa onnea? Kuka tietää?

Sen sijaan, että tuomitsisimme asiat hyviksi tai pahoiksi voisimme tunnistaa läsnäolevat tunteet ja tarpeet ja hyväksyä tilanne sellaisenaan.