Urakoitsijat vois perustaa jonkinlaisen nettiportaalin, josta vois käydä tsekkaamassa ketkä kullakin seudulla minkäkin alan urakointia suorittaa.

Mela vois vähän tarkemmin selostaa...:/

Mutta kun siitä tulee aina sanomista kun kerron että saan naapurilta lietteet pellolle levitettyinä maksamalla urakoitsijalle levityskustannukset. Joidenkin mielestä se on huutava vääryys. En sitten viitsi sen tarkemmin noita muitakaan kuvioita selittää, tulee vaan sanomista. Joka tapauksessa molemmat osapuolet kuitenkin katsovat näissä hyötyvänsä koska kuviot jatkuneet jo monta vuotta.
 

No km satokisan luomumallasohralla voitanut viljeliä MAKSOI lietteestä karjatilalle levityskustanusten lisäksi.

Voisko homman kääntää kunnallisissa vesi/viemäriyhtiöissäkin sillai
että esim. kunta maksais jätepaskasta asukkaille?

No km satokisan luomumallasohralla voitanut viljeliä MAKSOI lietteestä karjatilalle levityskustanusten lisäksi.

Taetaa lietteessä kysynnän ja tarjonnan laki päteä aika voimakkaasti aluekohtaisesti.

Ihmetyttää vastauksissa muutama seikka, ensinnäkin suurpiirteisyys huolto- ja korjauskustannusten jakamisessa, nehän  voivat välillä, jos on kalliita korjauksia, nousta huomattavankin korkeiksi.

 Toinen seikka on tasajako ostohinnassa, sitäkin ihmettelen, otetaan esimerkki, joka voisi olla  ihan mahdollinen käytännössä: Kolmen viljelijän porukka ostaa yhteisen leikkuupuimurin, osakkaalla A on vuotuinen puintiala 50 ha, osakkalla B se on 75  ha ja osakkaalla  C se on 100 ha, jos nyt ostohinta jaetaan tasan, siinä  osakas C voittaa  osakkaan A kustannuksella,koska hänellä on tuplasti enemmän puitavaa,  jos olisin osakas A, niin totta kai vaatisin että ostohinta jaetaan puitavan alan suhteessa, osakkaalle B ei ole tässä tapauksessa merkitystä, miten ostohinta jaetaan, koska hänen osuutensa hinnasta olisi kummallakin jakotavalla sama.  Tietysti puintialat  eri  osakkailla saattavat seuraavina vuosina muuttua, mutta  se riski on vaan otettava puimuria ostettaessa.  Myös huolto- ja korjauskustannukset olisi jaettava käytön mukaan, joko hehtaariperusteisesti, tai käyttötuntien mukaan, tämä tietysti  edellyttäisi huolellista tuntikirjanpitoa, muta  kyllä itseäni ainkakin korpeaisi, jos joku enemmän konetta käyttävä osakas luistaisi näistä kuluista,  kyllä nämäkin kulut on jaettava aiheuttamisperusteella, eli se joka käyttää konetta eniten, myös sitä kuluttaa eniten, joten hänen on maksettava eniten näistä huolto- ja korjauskuluista.

suurpiirteisyys huolto- ja korjauskustannusten jakamisessa

Pakko olla suuripiirteistä, muuten voi yhteistyökuviot kariutua.

 

hyvä huomio katapultilla itselläni ei vielä ole kokemusta ole tosissaan ole isommista porukka kuvioista,niin ois kyl mielenkiintoinen kuulla noita jakoja..

Lainaus käyttäjältä: Katapultti - 24.01.13 - klo:20:02

suurpiirteisyys huolto- ja korjauskustannusten jakamisessa

Pakko olla suuripiirteistä, muuten voi yhteistyökuviot kariutua.

 

Ei tietenkään  tarvitse olla pikkutarkka,  mutta jonkinlainen oikeudenmukaisuus tulisi  toteutua näissä kustannuksissa, jos osakkailla on kovin erilaiset käyttömäärät koneissa, toisaalta, tulee tietysti mieleen, että kannattaako "suurtilan" (se >100 ha) edes alkaa kimppaan  "pientilan" ( se 50 ha) kanssa. 

Siis tottakai pitää ottaa huomioon käyttömäärät.

Esim meillä tuo paskakärry hommaa on nyt suunniteltu niin, että meiltä menee vaihdokki ja väliraha sitten puoliksi tilojen kesken koska meillä on enemmän ajettavaa.

Ihmetyttää vastauksissa muutama seikka, ensinnäkin suurpiirteisyys huolto- ja korjauskustannusten jakamisessa, nehän  voivat välillä, jos on kalliita korjauksia, nousta huomattavankin korkeiksi.

 Toinen seikka on tasajako ostohinnassa, sitäkin ihmettelen, otetaan esimerkki, joka voisi olla  ihan mahdollinen käytännössä: Kolmen viljelijän porukka ostaa yhteisen leikkuupuimurin, osakkaalla A on vuotuinen puintiala 50 ha, osakkalla B se on 75  ha ja osakkaalla  C se on 100 ha, jos nyt ostohinta jaetaan tasan, siinä  osakas C voittaa  osakkaan A kustannuksella,koska hänellä on tuplasti enemmän puitavaa,  jos olisin osakas A, niin totta kai vaatisin että ostohinta jaetaan puitavan alan suhteessa, osakkaalle B ei ole tässä tapauksessa merkitystä, miten ostohinta jaetaan, koska hänen osuutensa hinnasta olisi kummallakin jakotavalla sama.  Tietysti puintialat  eri  osakkailla saattavat seuraavina vuosina muuttua, mutta  se riski on vaan otettava puimuria ostettaessa.  Myös huolto- ja korjauskustannukset olisi jaettava käytön mukaan, joko hehtaariperusteisesti, tai käyttötuntien mukaan, tämä tietysti  edellyttäisi huolellista tuntikirjanpitoa, muta  kyllä itseäni ainkakin korpeaisi, jos joku enemmän konetta käyttävä osakas luistaisi näistä kuluista,  kyllä nämäkin kulut on jaettava aiheuttamisperusteella, eli se joka käyttää konetta eniten, myös sitä kuluttaa eniten, joten hänen on maksettava eniten näistä huolto- ja korjauskuluista.

 Noin voi vielä toimia, mutta entä jos osakkaiden pinta-alat onkin 25, 75 ja 100ha? Siinä äkkiä käy niin että kahdelle suuremmalle tulee mieleen miksi he pitävät jotain mökkiläistä kiusanaan ja potkaisevat sen pihalle. Siinä tulee pienviljelijälle äkkiä paluu kelasilppuriaikaan/500-sampoon. Olen yhdessä kimppakoneessa vähemmistöosakkaana selvästi suuremmalla rahallisella panoksella kuin käyttömääräni edellyttäisi ja silti se on mielestäni ollut mulle erittäin hyvä diili.

Toinen seikka on tasajako ostohinnassa,
...
osakkaalla A on vuotuinen puintiala 50 ha, osakkalla B se on 75  ha ja osakkaalla  C se on 100 ha, jos nyt ostohinta jaetaan tasan, siinä  osakas C voittaa  osakkaan A kustannuksella,

Kyllä sitä suurpiirteisyyttäkin tarvitaan, tiukan laskennan lisäksi. Toisaalta esimerkissäsi viljelijä A voittaa silleen, että hänelle sen puimurin hankinta yksin olisi ehkä jo täysin ylivoimainen investointi suhteessa pinta-alaan, eli hänellä on suurin intressi lähteä yhteistyöhön. C saattaisi jo yksinäänkin pystyä perustelemaan tuoreehkon hyvän puimurin hankintaa, kun taas A olisi pahimmassa tapauksessa korjaus/remonttikierteessä "sopivan" puimurin kanssa. Tai lyhennyskierteessä ylikokoisten velkojensa kanssa.

Petri

edit: Täpinäreiska näytti ehtivän ensin...

Vaikka miten oltaisiin aluksi samaa mieltä, niin tarkka ja tasapuoinen käyttöön perustuva sopimus hankinta-, korjaus- sekä huoltokustannusten jaosta tilojen kesken kannattaa aina tehdä. Säiltyksen suhteen voi olla suurpiirteisempi varsinkin jos on paljon yhteiskoneita ja niitä säilytetään siellä, kenellä sattuu olemaan sopiva katonalus.

Tai harrastaa jonkin sorttista yhdessä urakoimista yhteistyötä tekevien tiloilla ja kullakin koneella on yksi omistaja. Tarkoittaa, että omistetaan tietty traktori+kone pari, joka sopii toisen omistaman parin rinnalle esim. kylvö- tai sadonkorjuuketjussa ja työt tehdään yhdessä kaikkien tiloilla loppuun asti. Tällöin myös ketjua kehitetään yhdessä miettien. Pinta-alojen ollessa hyvin eri suuruisia, pieni yhteistyökumppani voi tulla "palkkakuskiksi" saaden omat työnsä tehdyksi tehokkailla koneilla ja koneille saadaan enemmän käyttötunteja vuorokaudessa eikä kukaan väsy liikaa. Töiden tekemistä osaavista tai ymmärtävistä kuskeistakin alkaa tulla pian pulaa. Pelkkä traktorin ajotaito ei riitä, jos ei osaa käyttää perässä olevaa hilavitkutinta.

Yhteistyö vaatii sopivan joustavaa ja samankaltaista ajatusmaailmaa rinkiin osallistuvilta. Matka ei välttämättä ratkaise onnistumista. Se pitää olla alusta lähtien sanomattakin selvää kaikille, ettei kone niinä sopivimpina ja parhaina työpäivinä aina omilla pelloilla ole vaan aika usein myös toisten yhteistyökumppaneiden pelloilla. Vaikka miten sataisi ja pitäisi poutapäivänä tehdä sitä ja tätä....

Ihmetyttää vastauksissa muutama seikka, ensinnäkin suurpiirteisyys huolto- ja korjauskustannusten jakamisessa, nehän  voivat välillä, jos on kalliita korjauksia, nousta huomattavankin korkeiksi.

 Toinen seikka on tasajako ostohinnassa, sitäkin ihmettelen, otetaan esimerkki, joka voisi olla  ihan mahdollinen käytännössä: Kolmen viljelijän porukka ostaa yhteisen leikkuupuimurin, osakkaalla A on vuotuinen puintiala 50 ha, osakkalla B se on 75  ha ja osakkaalla  C se on 100 ha, jos nyt ostohinta jaetaan tasan, siinä  osakas C voittaa  osakkaan A kustannuksella,koska hänellä on tuplasti enemmän puitavaa,  jos olisin osakas A, niin totta kai vaatisin että ostohinta jaetaan puitavan alan suhteessa, osakkaalle B ei ole tässä tapauksessa merkitystä, miten ostohinta jaetaan, koska hänen osuutensa hinnasta olisi kummallakin jakotavalla sama.  Tietysti puintialat  eri  osakkailla saattavat seuraavina vuosina muuttua, mutta  se riski on vaan otettava puimuria ostettaessa.  Myös huolto- ja korjauskustannukset olisi jaettava käytön mukaan, joko hehtaariperusteisesti, tai käyttötuntien mukaan, tämä tietysti  edellyttäisi huolellista tuntikirjanpitoa, muta  kyllä itseäni ainkakin korpeaisi, jos joku enemmän konetta käyttävä osakas luistaisi näistä kuluista,  kyllä nämäkin kulut on jaettava aiheuttamisperusteella, eli se joka käyttää konetta eniten, myös sitä kuluttaa eniten, joten hänen on maksettava eniten näistä huolto- ja korjauskuluista.

Kaikki osakkaat voittavat kustannuksissa verrattuna omaan koneeseen. Se ei sitten ole niin tarkkaa, kuka voittaa eniten. Yhteiskoneilla saa myös hankittua tehokkaamman koneen, jolloin omat työt tulevat nopeammin tehtyä.

Agropaskan kirjoittelukin vois olla yhteistä.

Tunnukset vaan kaikki jollekin yhdelle KETÄ sit kirjoittelisi kaikkien puolesta.

 

Ja samalla vois sitte vaihtaa koko paskan nimen. Agronet.fi ---> Agroneidit.fi