Tässä vähän taustatietoja tuolta Seppäsen Eskon kirjoitteluista.
Tässä tilastossa listataan jäsenmaiden omille maanviljelijöilleen omasta budjetistaan maksamat kansalliset tuet. Lista (miljoonaa euroa) omien tukiaistensa maksajista on seuraavanlainen:
Ranska 1 441
Suomi 1 195
Saksa 892, Italia 833, Hollanti 697, Espanja 690, Puola 681, Kreikka 414, Irlanti 379,Englanti 325, Romania 260, Unkari 238, Tshekki 20, Itävalta 189, Tanska 92, Belgia 89, Latvia 86, Liettua 86, Slovenia 68, Ruotsi 41, Viro 34, Kypros 22, Luxemburg 22, Bulgaria 19, Slovakia 10, Malta 5 ja Portugali 5.
Tämä Suomessa näkymättömiin taiottu lista on epämiellyttävä totuus vuonna 1994 epäonnistuneista Suomen jäsenyysneuvotteluista EU:n kanssa. Suomen kakkossija tuolla listalla ja valtaisa maataloustukiaisten omavastuuosuus on osoitus siitä, että muut maat maksattavat maataloutensa tukiaiset EU:n kassasta, mutta Suomi maksaa ne pääosin itse.
Seuraavaan on laskien listattu EU-maiden omille maanviljelijöilleen omasta budjetistaan maksamat kansalliset tuet asukasta kohden (€/asukas/v):
Suomi 223,3
Irlanti 85,2
Luxemburg 43,8, Hollanti 42,0, Latvia 38,2, Kreikka 36,6, Slovenia 33,1, Kypros 27,4, Liettua 25,8, Viro 25,4, Unkari 23,8
Etelä-Suomen maatalouden 141-tuki on alle 1/10 Suomen omasta budjetista maksettavista tukiaisista.Sekä Etelä-Suomen 141-tuki että pohjoisemman Suomen 142-tuki ovat kansallisia viljelijätukia. Niitä kumpaistakaan ei Suomi saa maksaa ilman EU:n lupaa. EY-kansanäänestyksen alla Etelä-Suomen maanviljelijöitä petettiin lupaamalla heille pysyvä 141-tuki. MTK pitää kiinni tukien pysyvyydestä, mutta sitä ei ole kirjattu laillisiin asiakirjoihin.
Juridisesti Etelä-Suomen 141-tuki on väliaikainen ja Suomi saa sitä maksaa, "jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia". Artiklan mukaan komissio "voi antaa Suomelle... luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia". Komissio on tullut Suomea vastaan tulkitsemalla tuen jatkumista koskevissa neuvotteluissa asian niin, että tuen täytyy aina sitä uusittaessa vähetä; että siihen liittyy aleneva trendi.
Pohjoisen 142-tuki on erilainen, pysyvä. Liittymissopimuksen mukaan komissio "antaa Suomelle luvan" myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia alueille, "joilla vallitsevat maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet". Komissio siis "antaa" 142-artiklassa mutta vain "voi antaa" 141-artiklassa luvan Suomelle maksaa näitä tukia. Artiklassa sanotaan, että 142-tuki on "pitkäaikainen", ja viittaus ilmasto-olosuhteisiin tekee siitä pysyvän.
Neuvoteltaessa 141-tuen jatkosta eteläisen tuen pakollinen leikkaus on johtanut siihen, että - komission pakotettua Suomen alentamaan 141-tukea - Suomen hallitus on alentanut omatoimisesti - mutta MTK:n tuella - 142-tukea.Kun pohjoisen tukia leikattiin siksi, että oli europakko leikata etelän tukia, vastakkain ovat joutuneet etelän ja pohjoisen viljelijöiden edut.
Koko asian poliittinen puoli, on sitten se, että ilman Suomen maksamia kansallisia tukia ja Etelä-Suomen pysyviksi tulkittuja mutta juridisesti tilapäisiä 141-tukia Suomen maanviljelijät olisivat äänestäneet Suomen EY-jäsenyyttä vastaan.
Kyseessä on siis ollut Suomen EU-jäsenyys, joka ostettiin Haaviston MTK:lta ja Ahon kepulta maatalouden kansallisilla tuilla, niillä, joiden maksajana Suomi on tänään absoluuttisin luvuin EU:n kakkonen ja suhteellisesti ja asukasta kohden lasketuin luvuin ylivoimainen ykkönen.
