Kylmikselle pojot. Asiallinen juttu. Unohditte muuten molemmat sellaisen tosiasian, että tyytyväisyys yleensä johtaa kehityksen pysähtymiseen
Kylmistä komppaan myös. Muuten en olisi lähtenyt tyhjästä moneksi vuodeksi nollapalkalla raatamaan. Mutta valittaa en viitsi, siinä on jotain noloa. Ikäänkuin julkisesti myöntäisin, ettei homma oikein toimi.
Tuostä tyytyväisyyden vaarallisuudesta olen eri mieltä. Havaintojeni mukaan kehityksen ja tyytyväisyyden välinen yhteys on enemmän satunnainen. Moni ammattivalittaja ei kehity, edes valituksessaan. Moni positiivisuutta ja tyytyväisyyttä henkivä taas kehittää koko ajan uutta, enimmäkseen parempaa. Edes korrelaatiota en löydä, kausaliteetista puhumattakaan.
petri
Tuossa Petri toi ehkä paremmin esiin sen ajatuksen, mikä minullakin oli, tämä ei ole niin yksinkertiasta ja mustavalkoista, kuin moni ajattelee, tyytyväisyys ja tyytymättömyys eivät ole toisensa poissulkevia, ihminen voi olla tyytyväinen omaan henkilökohtaiseen elämäänsä, mutta tyytymätön maatilansa tai yrityksensä senhetkiseen tilanteeseen.
Tietysti jos ollaan ääritilanteessa, eli maatila tai yritys horjuu konkurssin partaalla, niin silloin tuskin voi olla tyytyväinen omaan henkilökohtaiseenkaan elämäänsä, mutta normaalitilanteessa ei pitäisi liikaa samaistua yritykseensä, eli pitää pitää tilan tai yrityksen asiat erillään omasta henkilökohtaisesta elämästä ja tunnetiloista.
Pointti on siis se, että tyytyväisyys ei tarkoita laakereillaan lepäämistä ja kehityksen pystähtymistä, se ei estä oman maatilan tai yrityksen tilan kriittistä tarkastelua ja kehittämistä. Tyytyväisellä ihmisellä riittää energiaa ponnistella firmansa tai matilansa kehittämiseksi, mutta hän ei samaistu liikaa siihen, mitä tekee. Sinä olet sinä, mutta sinä et ole yhtä kuin maatilasi tai yrityksesi, pidä nämä kaksi asiaa erillään.