MTK:n pahin vihollinen on tuottaja, joka on tyytyvinen työhänsä, tuloihinsa ja elämäänsä yleensäkin.
Eräs vanhemman polven viljelijä, nyt jo eläkkeellä oleva, kertoi jutun 80-luvulta. Paikallislehteen oli haastateltu viljelijää, joka kertoi olevansa tyytyväinen ammattinsa, tuloihinsa ja tuottajahintoihin, eikä löytänyt mistään ammattiinsa liittyvästä mitään valittamisen aihetta. Sitten myöhemmin tämä viljelijä sai moitteita paikallisen MTK-yhdistyksen kokouksessa, ei noin pidä mennä sanomaan julkisesti, hänelle sanottiin, olivatpa jotkut jopa sitä mieltä, että moinen tyytyväisyyden ilmaus on suoranaista omaan pesään paskomista.
Milloin muuten olette nähneet jossakin mediassa jutun viljelijästä, joka jutussa EI valittaisi jostakin asiasta, kaikki medioissa näkemäni viljelijäjutut ovat yleensä enemmän tai vähemmän negatiivissävytteisiä, hyvin harvoin näkee maatalous/maanviljelijäaiheisia juttuja missä olisi edes vähän positiivista sävyä.
Sama koskee tietysti muitakin ammattialoja, paperimies tai metalliduunari, joka julkisuudessa kertoisi olevansa tyytyväinen palkkaansa, joutuisi aivan varmasti ammattitovereidensa kiusaamisen kohteeksi.
Tyytymättömyys ja sen lietsonta ammattijärjestöjen jäsenkunnan keskuudessa on viime kädessä se polttoaine, joka pitää ammattjärjestöt liikkeellä. Tyytyväinen palkansaja on ammattijärjestöjenkin pahin vihollinen.
Laajeminkin asiaa katsoen, länsimaisten hyvinvointivaltioiden ihmisten perusolemukseen
näyttää kuuluvan jatkuva jonkinasteinen tyytymättömyys sekä omaan elämään että myös vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jatkuvasti löydetään valittamisen aihetta ja parantamisen varaa milloin mistäkin asiasta, ja vaikka asiat pitkässä juoksussa paranevatkin, níin suhteelllinen tyytymättömyys tuntuu vain jatkuvan, entinen tai nykyinen olotila ei riitä, vaikka entiset ongelmat on saatukin poistetuksi, koska tyytymättömät ihmiset löytävät jatkuvasti uusia korjattavia ongelmia.