Ärsyttäviä vesivakoja ei enää synny ja tärkeä pointti on myös se, että päisteet säilyvät paljon paremmassa kunnossa.
Peruste on tietenkin se, että ajetaan vähemmän yhdestä paikasta. Silti, tässä on nyt viiden vuoden aikana ollut kylvössä paluuauroilla tallattuja päisteitä, niihin ei ole saanut kevyellä takavetoisella juuri multaa aikaiseksi, ja kevätvilja on jäänyt 20 cm korkeaksi .
Nyt noin 4 ruisvuoden jälkeen menee sarka-aura jo maahan, ja alkaa hiukan pehmetä tuo päätykin. Vaikka siinä rullaillaankin sarka-auralla paikoitellen kymmeniä kertoja (eli kierroksia). On nelisiipisellä paluuauralla ja siihen tarvittavalla vetokoneella yli tuplat akselipainot siltikin.
Mut mentiinhän aikanaan juurikasmaallakin jos sata kierrosta tai enempi - ja täys kuorma päällä. Siinä ei paljon välttikoneen ajelut enää paina.
Myönnän, että lopetusvaot ovat monelle se kynnyskysymys. Varsinkin jos niitä keväisin alkaa lanailla semmoiseksi 3 m leveäksi loivaksi kaivannoksi kuivaa multaa täynnään. Jää kolmen metrin itämätön laisto siihen. Ja jos ne vaot tekee muuhun kyntösyvyyteen nähden tuplasyvyiseksi. (tahtoo helposti mennä syvään jos matalaviilu epäonnistui)
-SS-
