Moni käyttää just tuota tasoa 11,2-11,3 ja menestyy ihan hyvin. Ruokintanormien mukaan väkevyyden PITÄISI olla jotain 11,6-11,9 mikäli halutaan pienen lehmän lypsävän säännöllisesti yli 45 kiloa päivässä -> keskituotos olisi jotain +10 tn. "Ulkkikset" käyttävät jopa 12,2 Mj:n energiatasoja -> 12 tonnia maitoa/vuosi. 

Nämä matalat energiatasot tuntuvat rajoittavan heruntoja välille 30-35 kiloa. Ei se mitään jos näin halutaan, taloudellisuus voi olla ihan optimissa. Jos mulla olisi lehmiä, niin tuskin haluaisin niiden enempää edes heruvan.. Mutta ongelma tässä on usein se, että elukat syövät älyttömästi.... Päivittäinen kuiva-aineensyönti voi olla jopa 24 kiloa/elukka/päivä ja tuotos silti jotain 28 kiloa. Kuiva-ainekilo saattaa olla edullinen, mutta suuri määrä tätä edullista nostaakin päivittäisen annoksen hinnan suureksi. Bonuksena tulevat vielä kustannukset "suurista sadoista, siiloista ja sonnanajoista".

Väkevöittämällä... syönti putoaa esim. 19 kuiva-ainekiloon, maitomäärä pysyy samana. Yksikköhinta nousee, mutta päivittäishinta alenee.

Mielenkiintoista. Juur noin itte ajattelen, vaan jotkut ovat saaneet minut maksimoimaan karkearehun syöntiä tuon sijaan. *back to the drawing board...

Normimurskeviljoissa on ollut energiat 13-14 Mj meillä. Tänä vuonna eivät lajikevalinnat suosineet. Keväällä tuli otettua aikaista kauraa siemeneksi. Eemeliä. Kun ei naapureilla muuta ollut... Myöhäisemmistä lajikkeista vetivät kyllä huippusatoja määrässä ja laadussa. Tuo meikäläisen viljanäyte siis vain tuosta eemelistä. Valkuainen suht hyvä, kun sato oli ahterista.  Pian pääsee ottamaan uutta näytettä, katsotaan terästyykö murskevehnällä. Ensi keväänä uusiin seikkailuihin ingeborgilla.

Kyllä vilja kannattaa analysoida !!! Ruokinnansuunnittelussa viljan laatu on ratkaisevaa. Appeissa viljamäärä määritetään usein ensin, tai oikeammin sen tärkkelyspitoisuus (ja arvioitu laatu) antaa rajoitteen käyttömäärälle. Jos tärkkelykseksi arvataan joku luku, niin lopputulos heittää sitten miten vaan. Kuivilla viljoilla tätä ongelmaa ei niinkään ole, siellä lajike kertoo jo paljon tärkkelyksestä. Enemmän kuin hehtolitrapaino  Nämä mallasohrat ja vehnät ovat joskus vähän jänniä.

Aikaisemmin syötettiin kauravaltaista seosta meillä, jolloin nimenomaan tärkkelysyliruokinta oli matemaattisesti lähes mahdotonta. Lehmät eivät edes tykkää syödä kauraa liikaa. Parina viime vuonna olen vain havainnut että nimenomaan tärkkelyksen vähyys on ollut meillä se isompi ongelma. Nyt kun viljaseoksesta 35% on mallasohraa (Streif) ja 25 % aikaista vehnää (Anniina) niin todellinen tärkkelystaso kiinnostaa erityisesti (miksei myös valkuainen). Tuommoista viljaseosta lehmät syövät kuin hullu puuroa, rasvan perusteella ei olla vielä liikaa syötetty. Pikaisella tuntumalla tuo vehnän mukaantulo nostaa pitoisuuksia mukavasti pelkkään ohra-kauraan verrattuna, en tiedä saataisiinko sama tulos pelkästään reilummalla ohra määrällä. Veikkaan että tärkkelyksen hajoamisnopeuksissa tulee suuremmat erot kolmella viljalla ja että parempi kolmella viljalla kuin esim. pelkällä ohralla? Veikkaan että vehnä-kaura toimisi myös vähintään yhtä hyvin.

Puintikosteuden puolesta olisi kannattanut tehdä murskeviljaksi, mutta jos sitä ensi vuonna sitten lopettaisi tuon öljysheikkien tukemisen .

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 29.10.12 - klo:09:38

Kyllä vilja kannattaa analysoida !!! Ruokinnansuunnittelussa viljan laatu on ratkaisevaa. Appeissa viljamäärä määritetään usein ensin, tai oikeammin sen tärkkelyspitoisuus (ja arvioitu laatu) antaa rajoitteen käyttömäärälle. Jos tärkkelykseksi arvataan joku luku, niin lopputulos heittää sitten miten vaan. Kuivilla viljoilla tätä ongelmaa ei niinkään ole, siellä lajike kertoo jo paljon tärkkelyksestä. Enemmän kuin hehtolitrapaino  Nämä mallasohrat ja vehnät ovat joskus vähän jänniä.

Aikaisemmin syötettiin kauravaltaista seosta meillä, jolloin nimenomaan tärkkelysyliruokinta oli matemaattisesti lähes mahdotonta. Lehmät eivät edes tykkää syödä kauraa liikaa. Parina viime vuonna olen vain havainnut että nimenomaan tärkkelyksen vähyys on ollut meillä se isompi ongelma. Nyt kun viljaseoksesta 35% on mallasohraa (Streif) ja 25 % aikaista vehnää (Anniina) niin todellinen tärkkelystaso kiinnostaa erityisesti (miksei myös valkuainen). Tuommoista viljaseosta lehmät syövät kuin hullu puuroa, rasvan perusteella ei olla vielä liikaa syötetty. Pikaisella tuntumalla tuo vehnän mukaantulo nostaa pitoisuuksia mukavasti pelkkään ohra-kauraan verrattuna, en tiedä saataisiinko sama tulos pelkästään reilummalla ohra määrällä. Veikkaan että tärkkelyksen hajoamisnopeuksissa tulee suuremmat erot kolmella viljalla ja että parempi kolmella viljalla kuin esim. pelkällä ohralla? Veikkaan että vehnä-kaura toimisi myös vähintään yhtä hyvin.

Puintikosteuden puolesta olisi kannattanut tehdä murskeviljaksi, mutta jos sitä ensi vuonna sitten lopettaisi tuon öljysheikkien tukemisen .

Mä olen pitkään pohtinut näitä tärkkelys/maittavuusasioita ja tullut samaan tulokseen kuin sinä...  Kaura on vähän kuin ohrarehu, pieni määrä auttaa mutta suuri määrä vie maun.

Karkearehun syönnin maksimoiminen on ainakin täälläpäin ollut pitkään neuvonnan äänitorvesta peräisin. Itsellä ruokinta on (ollut) ja on edelleen laimeaa, karkearehua kuluu hurjasti ja sontaa tulee. 

Karkearehun syönnin maksimoiminen on ainakin täälläpäin ollut pitkään neuvonnan äänitorvesta peräisin. Itsellä ruokinta on (ollut) ja on edelleen laimeaa, karkearehua kuluu hurjasti ja sontaa tulee. 

Tottakai karkearehumäärä pitää maksimoida. Mutta jos se pieni väkirehumäärä on vielä laadultaan huonoa, niin pieleen menee..

Väkirehu ruokinnan nostaminen nostaa lehmien tuotosta tasan niin kauan kun lehmä alkaa muuttua siaksi. Sitten se on eriasia onko siinä mitään järkeä taloudellisesti.

Ojalanpoika se on malliesimerkki siitä kuinka hommat pitää hoitaa,parhaat viljat syötetään omille eläimille ja kahut laitetaan myyntiin.
PS kaikki varmaan tuli puitua alle 15% kosteudessa ja satotaso päälle 8000 kg.Ja ne oljet neoli kuin ruokokeppejä,myöskin saatiin erinomaisen kuivana talteen,eikö niin.

Mää kauheesti pahoittelen ton Tapanilan puolesta sen väheksyvää kirjoittelua pohojanmaalaisia kohtaan. Anteeksi Tapanilan puolesta.

Pakko poiketa alkuperäisestä aiheesta, kuten agronetissä on tapana, ja kun tuo aperuokinta saattaa tulla ajankohtaiseksi viimeistään parin vuoden sisällä liittyen osittain murskeviljaan siirtymiseen. Miten toimisi sitten esimerkiksi kahden seoksen strategia? Toisesta oikein maksimitymäkkätä suojatuilla rasvoilla ym. herkuilla höystettynä, ME + 12,0 Mj/kg ka. Toisesta seoksesta kaikki erikoisrehut pois ja väkkäriä 10 %-yksikköä alemmas, ME < 11,7 Mj/kg ka. Tuotoskauden vaiheen mukaan noilla sitten pelailisi? Vai onko liian työlästä? Onko ensikolle muuten järkevätä syöttää todella väkevää apetta? Suomessakin on tiloja joilla tuon periaatteessa pitäisi kannattaa, harva sitä vaan taitaa tehdä. Parsihelvetissä olisi periaatteessa helppoa kokeilla kaikenlaista.. Vai onko työmäärän vuoksi sittenkin vaan järkevää tehdä yksi semi-stydi-seos, jarruttelisi tarvittaessa umpiappeella vähämaitoisia?

Kesällä oli KM:ssä juttua Larson Acresista Wisconsinista. Lehmiä toista tuhatta ja keskituotos 12 000 kg:n paremmalla puolella. Sinänsä ei teoreettisesti mikään taikatemppu, kun käytössä 3x lypsy, maitohormonit ja eri apereseptejäkin taisi olla 9  .

Varmasti kaikki apepihatot ovat suunniteltu eri lypsy- ja ruokintaryhmiin jaettaviksi. Meilläkin piti olla lypsävät kahdessa ruokintaryhmässä. Mutta onko kukaan oikeasti alkanut jakamaan lypsäviä ruokintaryhmiin ja omille appeille? 

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 29.10.12 - klo:18:22

Karkearehun syönnin maksimoiminen on ainakin täälläpäin ollut pitkään neuvonnan äänitorvesta peräisin. Itsellä ruokinta on (ollut) ja on edelleen laimeaa, karkearehua kuluu hurjasti ja sontaa tulee. 

Tottakai karkearehumäärä pitää maksimoida. Mutta jos se pieni väkirehumäärä on vielä laadultaan huonoa, niin pieleen menee..

Voi tuon huonon väkirehun vaikutusta kumota antamalla vahvaa säilistä,mutta pahoin pelkään,että moni antaa tai joutuu antamaan vähemmän vahvaa säilistä noiden kahujen kanssa.Tuossa on vain se vaaraa,että kahut jää syömätä.
 Peurajussilla on tänä syksynä ollut lehmät kuralla,tuo omalta osaltaan nostaa karkearehunsyöntiä tai sitten lähtee syönti ja tuotos.Yleensäkkin syksyllä menee enemmän karkearehua laiduntamisen jälkeen.
 Yleensäkkin sellainen karkearehunsyöttö ei ole hyvästä,jolloin nuo väkirehut joutuu karsimaan jonnekkin 6kg max.Tällöin on kuidunpuute ja kulutus kova korsirehuilla.Ei pysty nostamaan väkirehuannoksia ilman kuitulisää ja erillisruokinassa väkevän ja vähemmän väkevän yhtäaikainen syöttö on vaikeaa,koska se väkevä kelpaa vain pääsääntöisesti.
 Yksi suuri tekijä näissä ruokintahommissa,jota Suomessa ei vielä huomioida juuri ollenkaan,on tuo lehmien terveys.Tuo päättää lysääkö lehmä hyvin,huonosti vai kuoleeko peräti pois.Tähän panostamalla vain ja ainoastaan saa ruokintaperäisetongelmat katoamaan.
 

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 29.10.12 - klo:18:38

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 29.10.12 - klo:18:22

Karkearehun syönnin maksimoiminen on ainakin täälläpäin ollut pitkään neuvonnan äänitorvesta peräisin. Itsellä ruokinta on (ollut) ja on edelleen laimeaa, karkearehua kuluu hurjasti ja sontaa tulee. 

Tottakai karkearehumäärä pitää maksimoida. Mutta jos se pieni väkirehumäärä on vielä laadultaan huonoa, niin pieleen menee..

Voi tuon huonon väkirehun vaikutusta kumota antamalla vahvaa säilistä,mutta pahoin pelkään,että moni antaa tai joutuu antamaan vähemmän vahvaa säilistä noiden kahujen kanssa.Tuossa on vain se vaaraa,että kahut jää syömätä.
 Peurajussilla on tänä syksynä ollut lehmät kuralla,tuo omalta osaltaan nostaa karkearehunsyöntiä tai sitten lähtee syönti ja tuotos.Yleensäkkin syksyllä menee enemmän karkearehua laiduntamisen jälkeen.
 Yleensäkkin sellainen karkearehunsyöttö ei ole hyvästä,jolloin nuo väkirehut joutuu karsimaan jonnekkin 6kg max.Tällöin on kuidunpuute ja kulutus kova korsirehuilla.Ei pysty nostamaan väkirehuannoksia ilman kuitulisää ja erillisruokinassa väkevän ja vähemmän väkevän yhtäaikainen syöttö on vaikeaa,koska se väkevä kelpaa vain pääsääntöisesti.
 Yksi suuri tekijä näissä ruokintahommissa,jota Suomessa ei vielä huomioida juuri ollenkaan,on tuo lehmien terveys.Tuo päättää lysääkö lehmä hyvin,huonosti vai kuoleeko peräti pois.Tähän panostamalla vain ja ainoastaan saa ruokintaperäisetongelmat katoamaan.

Joo.. turpiin tulee aina.. Jos maidontuotanto on optimissa, niin kuolleisuus kasvaa. Onko syynä se, että kovalla ruokinnalla ensikot lypsävät liikaa ja ruokinta on muutenkin tuhoisaa nuorelle eläimelle ?? Tästä seuraisi noidankehä, joka alentaisi keskipoikimakertoja ja nuorenemisesta johtuen tuotokset alenisivat.

Kahdesta appeesta.. Homma menee hankalaksi. Helpoin olisi tehdä niin, että ensin jakaisi laimeampaa ja sitten apetta terästäisi lisää. Mutta tällöin ape menisi liian hienoksi ja saataisiin uusi ongelma. Teoriassahan robottilypsy (kioskiruokinta) on juuri tätä terästämistä, mutta näistäkään ei löydy apua jos appeen vilja on todella huonoa.

Mutta, pahinta tässä on se että poikkeuksia löytyy valtavasti  On hyviä tuotoksia matalaenergisillä appeilla ja huonoja korkeaenergisillä. Mä uskon, että maitotilaneuvonnalla on tästä jotain tilastoja. Sekin voi selittää, että analyyseissä on vikaa 

En tiedä onko tämä nyt aivopieru, mutta luulis sillä dieetin laadullakin olevan merkitystä? Meinaan eihän lehmä lypsä ja toimi sillä ME- arvolla ja rv- arvolla, vaan se elää sillä ruoan kemialla. Dieetin valkuais- ja energiapitoisuus voi pysyä samana, vaikka komponenttien suhteellinen osuus muuttuisi? Esimerkkinä vaikka nyt tuo vilja. Onhan ihmisissäkin eroja sen suhteen, kuinka ne käyttävät hyödykseen erilaisia ravintoaineita samalla energiamäärällä. Ok, nauta ja yksimahainen ovat ihan eri asioita, mutta voisko tästä löytyä pienintäkään selitystä?

Joskus tuntuu että karjassa on "säilörehulehmiä" ja "väkirehulehmiä" eli toisissa vastautuu toinen. Yhdellä väkirehulisä ei vaikuta mihinkään ja toinen ei heru hyvälläkään säiliksellä mutta väkkärivaste on nopea.

En tiedä onko tämä nyt aivopieru, mutta luulis sillä dieetin laadullakin olevan merkitystä? Meinaan eihän lehmä lypsä ja toimi sillä ME- arvolla ja rv- arvolla, vaan se elää sillä ruoan kemialla. Dieetin valkuais- ja energiapitoisuus voi pysyä samana, vaikka komponenttien suhteellinen osuus muuttuisi? Esimerkkinä vaikka nyt tuo vilja. Onhan ihmisissäkin eroja sen suhteen, kuinka ne käyttävät hyödykseen erilaisia ravintoaineita samalla energiamäärällä. Ok, nauta ja yksimahainen ovat ihan eri asioita, mutta voisko tästä löytyä pienintäkään selitystä?

Joskus tuntuu että karjassa on "säilörehulehmiä" ja "väkirehulehmiä" eli toisissa vastautuu toinen. Yhdellä väkirehulisä ei vaikuta mihinkään ja toinen ei heru hyvälläkään säiliksellä mutta väkkärivaste on nopea.

Ajatuksesi ei ole ollenkaan pieru  Pienetkin muutokset vaikuttavat... ihmisilläkin kaurapuuron maistuvuus nousee välittömästi jos siihen lisätään promille suolaa. Näitä asioita ei vaan tunneta lehmillä, tai niistä ei välitetä. Maittavuudesta puhutaan, mutta asialle ei tehdä mitään.

Nautojen ruokinnoissa on paljon "salaisia ainesosa X:iä" jotka menevät sattumalta joskus kohdalleen ja sitten sattumalta eivät mene. Pääsyynä lienee se että oudoista säilörehuista ei saada tarpeellisia analyysejä, samoin viljan tärkkelystä ei määritetä kuin yhtenä prosenttina kuiva-aineesta.

Sitten "optimit" tuntuvat joskus löytyvän aivan eri kohdasta kuin mikä on ruokintanormien mukainen optimi. Ja kun optimi löytyy, niin sitten rehuerä onkin jo vaihtunut 

Kahdesta appeesta on apua silloin, jos voi pitää ensikot omana ryhmänään ja vanhemmat lehmät omanaan. Seoksen väkevyysmuutos kesken lypsykauden sotkee vaan syöntikykyä. Usein käy niin, että laihempaa apetta ei saa syötyä riittävästi, kun maha on tottunut sille alkulypsykauden väkevälle seokselle ja maitomäärä tippuu entisestään.

Kahdesta seoksesta luovuttiin ensimmäisen vuoden jälkeen. Silloinkin syynä oli suuri ensikkojen osuus karjasta, tuntui järkevältä tehdä niille oma seos matalammalla valkuaisella. Ehkä se toimi, kun niistä 100 hiehosta on tänä vuonna reilu 80 poikinut kolmannen kerran. Loput on poistettu eri syistä.