Lainaus käyttäjältä: möllikkä - 20.09.12 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: erik - 20.09.12 - klo:15:22

Mä en ymmärrä tätä vaahtoomista sarvien nupouttamisesta.
Jos eläimellä on sarvet ne kuuluu sen päähän PISTE!!

Ei ne sarvet eläimestä pahaa tee.

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 20.09.12 - klo:10:01

Saati jos sillä estetään jonkun heikon eläimen keihästys raatoautokamaksi.

Voin  kertoa, että ainakin meillä nuo nupot ovat niitä kovimpia puskijoita. Käy toisinaan oikein sarvipäitä sääliksi kun saavat ottalohkosta kyytiä....

joo eläimen luonteestahan se on kiinni, pahan luontonen lehmä on on pahan luontonen oli sarvia tai ei. Eri asia on sit kun on pahanluontonen ja sarvet, vahinkoa saa tehtyä ihan eri tavalla.

Oikein pahaluontoista sarvipäätä en ole vielä nähnyt (ja hyvä niin). Mutta sitä tässä on tullut pohdittua, vaikuttavatko ne sarvet vaan niin paljon lehmän egoon? Mitä isommat sarvet, sen rauhallisempi lehmä niin ihmisen kuin laumansakin kanssa... Kyllähän se tietty sattuu kun vahingossa heilauttaa päätänsä rapsutellessa.

PS. Hiehonen oli selkeästi kuullut tästä keskustelusta ja yritti eilen ihan itse nupouttaa itsensä... Seisoskelee nyt yksiössään tuppo sarven päässä. Katsotaan miten egolle käy 

PS. Hiehonen oli selkeästi kuullut tästä keskustelusta ja yritti eilen ihan itse nupouttaa itsensä... Seisoskelee nyt yksiössään tuppo sarven päässä. Katsotaan miten egolle käy 

Sisäkumikiristys auttaa myös irronneen sarven veren tyrehdyttämiseen. Ei tarvitse mitään tuppoja.

On meinaan pätevä konsti.

Lainaus käyttäjältä: ktm87 - 21.09.12 - klo:23:06

Lainaus käyttäjältä: möllikkä - 20.09.12 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: erik - 20.09.12 - klo:15:22

Mä en ymmärrä tätä vaahtoomista sarvien nupouttamisesta.
Jos eläimellä on sarvet ne kuuluu sen päähän PISTE!!

Ei ne sarvet eläimestä pahaa tee.

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 20.09.12 - klo:10:01

Saati jos sillä estetään jonkun heikon eläimen keihästys raatoautokamaksi.

Voin  kertoa, että ainakin meillä nuo nupot ovat niitä kovimpia puskijoita. Käy toisinaan oikein sarvipäitä sääliksi kun saavat ottalohkosta kyytiä....

joo eläimen luonteestahan se on kiinni, pahan luontonen lehmä on on pahan luontonen oli sarvia tai ei. Eri asia on sit kun on pahanluontonen ja sarvet, vahinkoa saa tehtyä ihan eri tavalla.

Niille lehmille on ihan oma osotteensa....

ite en ainakaan yhtään eläintä laittas autoon sen takia et on lajitovereitaan kohtaan k*rpä mutta hoitajilleen mitä kiltein.

nonnii viime viikolla eka satsi harjoiteltiin. suurin homma oli kammeta karvanaama kiinniottopaikkaan, itse toimenpide oli varsin näppärä... 

pari päivää pidettiin erillään ennen laumaan siirtämistä. sosiaalinen asema ei juurikaan muuttunut, eli ei saaneet turpaan, mut muitten muilutus kyllä loppui kuin seinään  meininki sen myötä rauhoittui huomattavasti myös koko laumassa... 

Lainaus käyttäjältä: möllikkä - 22.09.12 - klo:09:38

PS. Hiehonen oli selkeästi kuullut tästä keskustelusta ja yritti eilen ihan itse nupouttaa itsensä... Seisoskelee nyt yksiössään tuppo sarven päässä. Katsotaan miten egolle käy 

Sisäkumikiristys auttaa myös irronneen sarven veren tyrehdyttämiseen. Ei tarvitse mitään tuppoja.

On meinaan pätevä konsti.

Sarven katkeaminen ilma puudutusta on kauhea ajatus 

Nupoutuksen hyöty ja haitta, miten se olikaan 

Sarveton elukkaon ainaki parsinavetas paree (ei kouki letkuja yms..)

Limpparikarjamme saa säilyttää sarvensa ainakin niin kauan kuin luonnonlaidunnetaan Satakunnassa ja petopolitiikka on mitä on.

Tuleepa karsittua kalistelijat laumasta.

ostohiehoilta sahautettiin sarvet huhtikuussa kotinavetassaan,tulivat meille laitumelle toukokuun lopulla,yhdellä seitsemästä päällepäin pieneltä näyttänyt tulehduksen poikanen sahatussa sarvessa,kesäkuussa juhannukseen valmistautuessa sattui laitumelta silmiin outoa käytöstä. Potkitaan itseään päähän! lähemmässä tarkastelussa selvisi että hieho oli takasorkallaan potkinut itseltään sarventyngän irti+ohessa kallo paljaaksi silmän yläpuolelta.
lääkärin tarkastelussa totesimme todennäköisesti syyksi tulehduksen tekemän paineen sahatussa tyngässä eli hoidettiin antibiooteilla+tervalla.
kelpasi lääkkeiden varoaikojen loputtua teuraaksi vaikka hieman oudonnäköinen luiskapää olikin
joten mielellään ei sarvipäätä sahata mutta pihattoonkaan ei sarvipäätä tule,aivan yhtä mielenkiintoisia kokemuksia lehmän perseen/utareen paikkauksista sarvipään jäljiltä