Juuri näin. En nyt ihan oivalla, mikä tässä noin kovin Lypsybottia ihmetyttää. Kyllä noista muiden osuuksista tietääkseni ihmisten kanssa noissa tilaisuuksissa on puhuttu, mutta pääpointtina oli nimenomaan tuoda esiin tuottajan asema. Pitäköön jalostavan teollisuuden ja kaupan järjestöt omat kampanjansa jos katsovat tarpeelliseksi?
Positiivista palautetta enimmäkseen kuulemma tullut tästä.
Ei tässä nyt sen suuremmin mikään ihmetytä...
Vaan kun se tuottajan saama hinta on vain osa kokonaisuutta. Jos kerran tarkoitus on saada muutosta tuottajan saamaan hintaan jollain mielikuvamarkkinoinnilla a lá MTK "katso kuinka vähän lihantuottaja saa" ja sitten verrataan kaupan hintaan, niin se ei vain tunnu kovin rakentavalta.
Olisiko mitään, esim.
Kilon jauhelihapaketin päällä lappu
Tuotteen hinta koostuu seuraavasti:
-maanviljelijä noin 2 euroa
-teurastus, pakkaus X euroa
-verot X euroa
-kauppa X euroa
Yhteensä X,xx euroa kilo
Sitten kaupat voisivat kilpailla, kuka myy pienimällä omalla osuudella...
Eikä tuossakaan olisi koko totuus, kuten tuolla aiemmin tuli ilmi. Teurastamo kun tilittää vain lihoista, muut menee mihin menee...
Kun tuota avoimuutta puolustetaan niin kovin monessa asiassa.
Tuet, verotettavat tulot yms...
Miksei siis ihmiselle pakollisissa elintarvikkeissakin?
Vai astutaanko ison S:n tai K:n varpaille?
Sen verran markkinointiviestinnästä minäkin ymmärrän että kuvailemasi kokonaisuuden kertominen vesittäisi koko viestin. Nykyihmiselle viestin perille saamiseen on 3 sek aikaa, jos et siinä ajassa onnistu niin kuulija on jo seuraavassa asiassa.
Tärkeintä oli saada ihmiset tiedostamaan tuottajan heikko asema hinnanmuodostusketjussa, ja siinä kyllä onnistuttiin. On sitten ihan toisarvoista onko kaikki sentilleen oikein kerrottu, sitä ei kukaan muista eikä sillä ole pääviestin kannalta edes mitään merkitystä.
Kyllä kai se alitajunnan kautta lopulta menisi perille?
Yleisestikin ajatellen tuotannon alkupää tekee kaiken mahdollisen kannattavuutensa parantamiseksi, kun taas kaupat rakentavat maat ja mannut täyteen hypermegamarkettejaan tyhjine käytävineen.
Terve yhtälö?
Voiko sitä mitenkään muuten korjata, kuin kuluttajaa informoimalla?
Mutta onko kuluttaja valmis ottamaan viestiä vastaan?
Tarvitseeko edes? Ruoka on kuitenkin keskimääräiselle kuluttajalle halpaa. Miksi vaivata päätään moisilla pikkuseikoilla?
Olisiko valtion tultava kuitenkin jossain määrin lainsäädännöllisesti mukaan kuvioon?
Kun tuntuu nuo kaksi suurta elävän kuin siat pellossa?
Eikö ameriikan ihmemaassa, tuossa vapaan kilpailun ja yrittämisen esimerkissä, ole lakeja, jotka estävät samanlaisen tilanteen syntymisen, kuin Suomessa on tällä hetkellä kahden suuren jakaessa kentän?
Jotain samanlaista tännekkin?
Mutta toisaalta taas sitten, Suomi on pieni maa asukasmäärältään, suuri etäisyyksiltään. Tai siis näinhän kaupan asiat selittävät. Mutta onhan se osaltaan totta.
Kunnon kilpailua kaupan alalle on vaikea edes kuvitella, kun "tälläistä tämä on aina ollut".
