Just tänään kuulin hyvän jutun, vieläpä luotettavalta taholta.
Robotilallinen isäntä oli kertonu että kyllä hänkin aina alkuvaiheessa oli huolissaan velkojen maksusta. Siinä vaiheessa kun velkojen määrä ylitti 2milj. eur. hän kertoi lopettaneensa murehtimisen. Valkeni kuulemma totuus siitä että ikinä hän ei saa elinaikanaan velkoja maksuun. Totesi lopputulemana sen että hän jatkaa työntekoa tilalla niin kauan kunnes joku tulee kertomaan että nyt pitää lopettaa.
Valitettavaa kyllä, tähän verrattavia tapauksia tullaan jatkossa, tulevien vuosien aikana, näkemään lisää. Syystä tai toisesta on pakko lopettaa vaikka ei välttämättä pystyisikään.
Tämä on, paitsi syy hyvin monelle tässä ketjussa esitetylle asialle, sitäkin enemmän seurausta. Myös ne asiat on jo aiemmin mainittu.
tyhmän päällä vain kysyn että jos on 2 milj ottanut velkaa, miten sitä voi edes kuvitella maksavansa 1 tai edes oikein 2 robon kopillakaan... liikevaihto x1 velkaa on muussa yritystoiminnassa kipuraja miksi maataloudessa pitäs olla enemmän kun kannattavuus on mitä on muuteskin... 
Kuinkahan moni juuri uuden roponavetan rakentanu pääsee veloissaan liikevaihtokertaaykköseen? Saattaa olla ettei monikaan.
Sukin pointti on hyvä. Ensi vuonna voi olla tiukkaa tuon käyttökatevaatimuksen täyttymisessä, mutta siitä eteenpäin pitäisi helpottaa kun navetta on koko vuoden aika täynnä.
Jos joku rakentaa 80% velkarahalla tomistorakennuksen tai teollisuushallin jonka sitten pistää vuokralle, niin luuletteko että liikevaihtoa (eli vuokratuloja) on paljonkin enemmän kuin velkaa? Ja tämä on silti yleistä jopa selvästi pienemmällä omalla pääomalla. Tietysti vain osa navetta-investoinnista voidaan rinnastaa kiinteistösijoittamiseen, mutta ehkä 50-60% kokonaisbudjetista voidaan.
Joku 1,2-1,3 miljoonaa on luultavasti velkaa yhteensä yhtymällä (spv lainat yms. mukaanlukien) kun navetta on valmis ja viimeiset erät nostettu. Liikevaihto tuskin ensi vuonna kuin puolet siitä.
Ja nyt ne vielä pelottelevat (tai siis lupailevat) euro-alueen jätti-inflaatiolla joka söisi velat mutta jättäisi navetan
Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut se klassinen, vanha pari ajaisi itsensä loppuun 5-10 vuodessa, sitten pellot vuokralle ja joskus 60-vuotiaina voitaisiin veljien kanssa riidellä perikuntana jäljelle jääneestä ja lopulta omat perilliset myisivät koko hoidon.
Joka alalla on yrittäjiä ja epäonnistujia, ja juuri jossain taas todettiin (olisiko ollut HS) että Euroopan ja varsinkin Suomen ongelma on se että yrittäjän epäonnistumista pelätään ja siitä rangaistaan (ja änkyröiden parissa pilkataan) niin että kukaan ei uskalla yrittää. Tähän voidaan toki liittää maataloudessa vielä se että toisten menestys herättää käsittämätöntä halua pistää kapuloita rattaisiin sen sijaan että yritettäsiin luoda yhteistä hyötyä tilanteesta.
