Sellaisella kansalaispalkalla millä ei elä, luodaan maahan orjamarkkinat. Ajatelkaas tomppelit millaista on elää sellaisessa loukussa että saat karkkirahoja, ja mene sitten rukoilemaan murusia kuka antaisi. Huomaa kyllä että ajatuksia heittelee sellaiset porukat jotka ei ole elättäneet itseään pelkällä palkkatyöllä koskaan. Kyllä näitä asijoita tietysti pitää miettiä yhtä lailla kuin kuntaliitoksia, mutta järjen käyttö myös on sallittua.
Karkkirahoja?
Sitten kun ruvetaan mestaroimaan sellaisen kansan joukon toimeentuloa joka on pudonnut ulos ansiotyöstä, joudutaan idologisten kysymysten äärelle, työn tuloksen tasapuolisesta jakamisesta. Silloin keskusteltaisiin etupäässä suurten ja hyvin kannattavien yritysten tuloksen leikkaamisesta, työelämän ulkopuolisten hyväksi. Tämä ei käy kapitalismiin. Nämä ajatukset matalasta kansalaispalkasta, minkä lisäksi pitäisi ikertää anepaloilla elantoa kartuttamassa voi tyäntää sinne kuuluisaan murrinperseeseen. Näin luotaisiin kahdet työmarkkinat, ja sitä ei kai haluta.
Tällä hetkellähän meillä varsin on tuollainen kuvailemasi mukainen teollisen ajan järjestelmä, jossa jokaiselle kellokorttinsa leimaavalle maksetaan tasapiolisesti sama liksa. Samat tuntipalkat, ylityökorvaukset, lomarahat ja eläkemaksut. Aivan sama missä suhteessa toveriin saat valmista aikaan.
Kun tämä systeemi ei muuten jousta niin pihalle pistetään ne, joille joutuisi maksamaan enemmän kuin saavat kassavirtaa aikaan. Systeemin luonteeseen kuuluu vielä, että jos saa näillä lumilla yhtä paljon aikaa kuin edellisellä hiihtokaudella, niin olet jäänyt auttamattomasti jälkeen: ja kiinan poika kopsuttelee pian kannoilla..
..Eikä se kaverisi, jonka työpaikka säilyy sinun lähtiessäsi kilometritehtaalle, tee muuta kuin painaa niskaa körmyyn. Sama pätee liittoon, jonka intresseissä on periaatetasoa lukuunottamatta vain ja ainostaan pitää huolta niistä jotka maksavat jäsenmaksunsa so. ovat töissä.
Kahdet työmarkkinat ovat siis jo täällä. Toisilla tehdään töitä, ja toisilla poltellaan pasiivisesti työmarkkinatukea...