Edelleen tähän aiheeseen. Ensinnäkin kotieläimiä ei voi verrata pikkulapsiin, sillä maatalous on tai sen pitäisi olla yritystoimintaa, lapset eivät sitä ole. Kun maatilayritys hankitaan, peritään, tai ihan miten vain, niin pitäisi tehdä edes lista johon rustataan ylös käytettävissä olevat henkilöresurssit ja työn vaatimat resurssit, jos ne eivät kohtaa, pitää yrityksen johdon, eli siis maajussin, tehdä jotain korjatakseen tilanne. Yritystoimintaan johon ei ole resursseja ei oikea yrittäjä voi lähteä mukaan. Näin on myös sen grilliyrittäjän laita, ei se voi vapaasti pitää krapulapäiviä koska se johtaa tulonmenetyksiin ja se taas ennen pitkää yrityksen loppumiseen. Yrittäjä toteaa kilpailutilanteen, tutkii aukiolon tarpeen, laskee henkilöresurssit ja tekee johtopäätökset. Näin sen pitäisi olla, ja voihan grilliyrittäjäkin käyttää lomittajaa, hän vain kustantaa sen itse.
Sillä onko maajussi lakisääteisesti jumissa 24/7 ei ole mitään merkitystä. Kun jamppa lähtee karjajussiksi, se laskee taas (tai siis sen olisi pitänyt laskea) ne työn vaatimat resurssit ja omat, perheen, vanhan parin, kumminkaiman, alaikäisten lasten henkilöresurssit ja toteaa että ei riitä, niin sen pitäisi herättää jotain muitakin ajatuksia kuin pelkästään sen että lähdetään hakemaan lisää lomituspäiviä.
Yrittäjyys on se juttu mitä mä ajan takaa. Kun kunnallinen lomitus lopetetaan niin tilalle tulisi yksityisiä yrittäjiä jotka toimisivat paljon järkevämmin ja joustavammin kuin kunnan hallinnoima lomitus. Siellä voisi tehdä vaikka sopparin että NN lomittaja opetetaan meille ja hän tekee pääosin kaikki hommat, sitten sillä on varajamppa joka tuuraa jos tulee ongelmia, palveluntarjoajaa voisi vapaasti vaihtaa, kilpailuttaa laatua jne.
Ja perhemaatalouden ylläpitäminen ei ole mikään syy. Ma olen aina halunnut olle perhegrilliyrittäjä.
Nothing is Something Worth Doing