Luomuviljelijän pujopartaa ei ajella milloinkaan. Sen minkä kuluu itsestään, niin lyhenee tai pitenee. Syödessä laitan parran nutturalle leuan alle. Viikset vahaan, ettei mene ruuan joukkoon ja ruoka maistu karvaiselle. Polkupyöräillessäni avaan fledan ja annan letilla ilmaa kun tahtoo takkuuntua talikkoa heiluttaessa ja hikoillessa.