Juu mutta kun sen glyfon piti hajota luonnossa luonnon omiksi aineiksi....niin miten se sinne pohjaveteen 
?? ja jokainen mikrogramma sitä on liikkaa tässä mixerissä....
No ei se itsekseen hajoa, vaan se vaatii maaperän faunaa, bakteeristoa yms avukseen. Samaa mieltä olen siitä, että jokainen mikrogramma on tietenkin liikaa.
Eilen tuota Tanskan tapausta googlettelin, mutta mittään ei löytynyt. Tietenkin olisi hyvä tietää, että mistä kerääntyminen johtui? Oliko syy väärässä käyttämisessä tai vaikka siinä, että viljelijät olivat jollakin muulla aineella saaneet maaperästä tuhottua pieneliöt, jolloin glyfosaatin hajoaminen ei käynnistynyt.
Kuten pari viestiä edempänä kirjoitin, Tanskan rikkaruoho-ongelmat ovat aivan toiselta planeetalta kuin meillä, joten viljelijät joutuvat käyttämään paljon aineita, erilaisia ja jos homma karkaa käsistä ja käyttöohjeita ei noudateta, saadaan maaperä taatusti sekaisin.
Jos maaperään syydetään fenoksihappoja, sulfonyyliureajohdoksia, benomyyliä ja vaikka parakvattia, joka on Suomesta poistunut vuosikymmeniä sitten, mutta esim. Tanskassa sallittu tuon glyfojutun aikoihin, niin enpä kauheasti ihmettele, jos ei glyfosaatti täydellisesti hajoa.
Parakvatti kiellettiin Suomessa jo 1985, mutta Tanskan pelloille tuota tököttiä sai törkätä vuoteen 2007 saakka. Että sellaista muualla.
Suomessa ei ole glyfosaattia koskaan pohjavesistä löydetty, vaan yleisin löydös taitaa olla atratsiini, jonka myynti loppui Suomesta 1992. Yksi yleinen löydös pohjavesistä vieläkin on bromasiili, joka kiellettiin Suomessa vuonna 1983, eli nämä vanhan ajan kunnon myrkyt näkyvät hyvin pitkään.
Tosin löydökset alittavat turvarajat, joka on esim. atratsiinillä 2 µg/l ja suurin koskaan mitattu atratsiinin määrä pohjavedessä Suomessa on 0,34 µg/l.
