Onhan Jussi Tammisolan ajatuksissa perääkin. Kun luomu siirtyi ns. valtion hallintaan, siihen tuli sellaisia sääntöjä ja määräyksiä jotka on täysin susia. Itse aloitin luomuviljelyn vuonna -90. Harjoitin sitä sääntöjen mukaan 15 vuotta. Sen jälkeen luovuin luomutuista ja viljelen luomua omaan laskuun.
Ehkä tässä luomuasiassa totuus löytyy ääripäiden väliltä. 
Luomu on lähtökohtaisesti ammattitaitoisesti ja kestävän viljelyjärjestelmän kanssa hoidettuna varteenotettava tuotantotapa. Ja näillä reunaehdoilla myöskin ekologinen, ja kansantalouden kannalta mielekäs elintarviketuotannon muoto. Laji vaatii kuitenkin rautaisen ammattitaidon ja tinkimättömän työmoraalin ohella pitkäjänteisyyttä. Luomua parhaimmillaan on Sepedeuksen linkittämä Muumaa-tyyppinen karjatalouden peltoviljelyyn yhdistävä tuotantotapa typensitojakasvikierrolla.
Sen sijaan Luomusopimuksen alla toimivat "tukilusmuilijat" ovat koko tuotannonhaaran syöpä, joka säteilee kaikkialle ympäristöönsä. Nämä rikkakasvin viljelyyn erikoistuneet, ja moraalinsa kesannolle siirtäneet rahat-pois isännät ovat todellinen häpeätahra koko viljelijöiden ammattikunnalle.
Luomu-tarkastuksessa tulisi olla heikkojen viljelykäytäntöjen johdosta todellinen riski koko luomutuen/-sitoumuksen sanktioimiseen. Osansa saattaa toki olla orjallisen tiukoilla viljelykiertosuunnitelmillakin, joiden seurauksena virheet alkavat pahimmoillaan kiertää jääräpäisen viljelykiertosuunnitelman noudattamisen kautta/pakosta. Nyt sen sijaan syynätään suurennuslasilla siemenen alkuperää ja kurssien käynnistä todistavia dokumentteja. Epäonnistuminen on inhimillistä, mutta vuodesta toiseen tilamittakaavassa toistuvat epäonnistumiset puolestaan ammattitaidottomuutta!
Kun Luomu-viljelyyn kuuluu vuosittainen Luomu-tarkastus, on käsittämätöntä kuinka vuodesta toiseen osuvia "epäonnistumisia" katsotaan läpi sormien. Jos tilalta ei saada kohtuullista määrää myytävää satoa, on aivan ilmeistä ettei kysymyksessä voi olla hyvien Luomukäytäntöjen noudattaminen. Vastaavasti fosforin ja muiden ravinteiden porttitase ei voi olla vuodesta toiseen rankasti miinuksella ellei syyllistytään ryöstöviljelyyn. Typensidonta on oma lukunsa.
Viimeistään viiden vuoden välein uusittavien Luomu-sitoumusten taitekohdissa tulisi tarkastaa em. asioiden täyttyminen. Ellei viljelijä pysty tuottamaan satoa kestävällä tavalla, niin miksi Luomu-sitoumus uusittaisiin?
