Tämäkin ketju kuvastaa nykyisiä vaatimuksia urakoijia kohtaan.. Rehut/oljet/heinät täytyis paalata minuutilleen siinä iltapäivän parhaana hetkenä ja karhotettuna parin hienon poutapäivän esikuivatuksella ja kuitenkin niin ettei maksa juuri mitään.. Alkaa naurattaa koko touhu, ittelläki vielä 50 ha rehuja tekemättä, joista reilu puolet omia ja koko kesä menty tuli perseen alla säitä minuutilleen kytäten ja kuiteski koko urakkalaskutus jotain viidennes liikevaihdosta. Oljetki paalattiin vimpan päälle kuivina, paitsi se yx lohko mistä asiakas meinas, ettei vielä oo iha tarpeex kuivaa ku oltiin menossa jo, no nyt sitte jäi kevääseen ja niin omat ajettiin silpux, ku ei olis mitenkään kerinny..

Ite oon vakavasti ajatellu ens kesän jälkeen vaihtaa koneet uusiin ja lopettaa kokonaan urakoinnin, kulut putoo puolella ja tulot neljänneksen

   70-luvullakin praktiikkaa harjoittaneena muistan ettei sillä kymmenluvulla ollut kuin pari sellaista syksyä että olis pärjännyt ilman vetoapua puinneissakaan kelien takia.

  Nythän ovat syksyt olleet huomattavasti kuivempia monta vuotta,mutta kuinkahan kauan nää olli-pekan ostamat saksan ilmat kestävät vaiko tulee paluu suomalaiseen säätilaan takaisin..

Eiks tuossa vois yrittää järjestellä jotenkin siten, että silloin kun urakoitsija on puimassa, joku keräisi samaan aikaan oljet. Tai sitten jos ei olisi urakoitsijaa joutilaana, tekisi vain kylmän päätöksen joko silputa olki maahan tai sitten ottaa riski kevään korjuuseen.

ja kun kantturat talven petonilla niin sit voiskin panostaa liian suuriin varastoihin ja ylivuotiseen kuivikkeeseen!    kun jätkät ei kehannu edes turvetta nostaa.....!    just jooo!               mites sitten kun naapureilla ei koneita ja läänissä yks urakoija?

Se nyt ei vaan ole liiketaloudellista toimintaa, että kapasiteetti mitoitetaan worst case scenarion mukaan. Semmoinen on sukutila täppäröintiä ajalta minä itte ja mun isu.  

tehokkaashti ja OIKEAAN aikaan....   Siinä on kriisin siemen.... ei säissä.  

Ja jos wcs sattuu, niin sen kanssa on vain elettävä ja toteutettava suunnitelma B soveltuvin osin.... muiden syyttely säistä yms on niin kasarihenkistä kuin olla ja voi.  

Kaikki on korjattu,mutta eilen tuolla paaliläjällä kyllä pisti silmään,valtava vesimäärä pellolla,ojat ei yksinkertaisesti kerkiä vetää.Ei noille vedenkyllästämille pelloille kyllä ole mitään asiaakaan,ei varmaan koko syksynä ja lisää näkyy vettä tulevan...

Kun aloittaa keväällä olkien kerjäämisen eikä veetuile kenellekkään koko kesänä ja tekee itse kaikkensa jotta urakoitsijan aikataulut eivät pääse kusemaan niin.... oljet ovat olleet pinossa ja peitettyinä kohta kuukauden.

 Meillä oli puintiaikaan oikein kuivaa. 1400 olkipaalia ehti hyvän sään aikana paalaamaan + rehut. Nyt on ollutkin sitten sateisempaa, eikä parempaa ole luvassakaan...syksy on jo pitkällä.

10ha rehua ja 3 olokia pitääs viälä saara yhteistyö tilalle paaliin vai jääkö peltoon?

Urakointi pitkittää rakennekehityksen edistymistä maataloudessa.

Urakointi pitkittää rakennekehityksen edistymistä maataloudessa.

Tuo on yksi niistä salaisuuksista joista tällä palstalla ei saa puhua 

Urakointi pitkittää rakennekehityksen edistymistä maataloudessa.

Ja informaation puute primaareissa kontakteissa saattaa johtaa kumuloituviin odotusdeviaatioihin, jotka kaksoishypoteesin nojalla voivat vaikeuttaa yhteisen viitekehyksen syntymistä.

Urakointi pitkittää rakennekehityksen edistymistä maataloudessa.

Taas yksi erittäin hyvä syy lopettaa urakointi kokonaan, jospa sieltä tulisi vähän vuokramaatakin..
10 omaa antaa tuloa enempi mitä 50ha urakkaa!!

Lainaus käyttäjältä: Timppa - 23.09.11 - klo:08:31

Urakointi pitkittää rakennekehityksen edistymistä maataloudessa.

Tuo on yksi niistä salaisuuksista joista tällä palstalla ei saa puhua 

Miksei? Timppa kertoi totuuden.

Joskus lueskelin omaelämäkerrallista teosta henkilöstä, joka oli viettänyt nuoruutensa Keiteleen seutuvilla. Koti oli kymmenen hehtaarin pientila ja samanmoisia oli kaikki tilat ympärilläkin. Kovasti tehtiin yhteistyötä ja hankittiin yhteisiä koneita. Aina säästettiin ja pihtailtiin.

Lopputulos oli, että rakennekehitys jyräsi koko porukan. Näin ilmeisesti tulee käymään nytkin. Mittakaavat ovat vaan isommat.

Lopputulos oli, että rakennekehitys jyräsi koko porukan. Näin ilmeisesti tulee käymään nytkin.

Juju on siinä että vyötä ei voi kiristää loputtomiin, aina jossain kohtaa loppuu rei'ät. Yrittäjänä ja yrityksenä kehittyminen vaatii muutakin kuin pelkkää säästämistä ja vyönkiristämistä.

Säästötalkoot on ok, mutta ne eivät ole ratkaisu tulevaisuuden haasteisiin.