Pekkola, määräala 12000 m2

Uusimaa, 77070 m2

Luovutus:

kauppa 125.000,00 €/21.09.2011
Moommalaiset ostaa rattooreita ja nosteloo 5 kassia kerralla apulantaa, saviseudun tasamaan tallaajat osteloo notta ristus maata....

Peltipoliisi otti kuvan ja lupas sakottaa.....notta kaaretahan pöyrät. Ny on si siistitty...

Mikäs se kännää harmittaa, jos joku peltoa ostaa?  Ostaa itekki vaan, jos joku sulle myy!

riskillähän vetää ne isännät jotka kylvää tietämättä yhtään mitä sadostaan joskus myydessä saa. toiset vaan haluaa jostain syystä ajatella tän asian toisinpäin. ne elää vieläkin sitä jotain 80-lukua kun viljan hinta oli määrätty etukäteen ja tiesi että kun varastoi ni kesällä saa muutaman pennin enemmän.

tällä hetkellä vuoden 2012 suojauksia voi tehdä vain futuureilla kun tietääkseni kukaan ostajista ei vielä noteeraa hintoja ensi syksylle. tosin ne ovat sen verran laskeneet ettei sieltä kovin hyvää hintaa saa. 180 € tasoon suojaus kun tarkottaa vehnällä kotimaassa vain 140-170 € tasoa. talouden noustessa (joskus) saadaan viljoista vielä se 200-300 €/tn. ite otin kaikki pois noista futuureista jo muutama kuukaus aikaa. vehnillä jossain reilussa 220 voi taas harkita myyntiä. ja kyllä äsköö, ihan ok voitolla hyvän vehnätilin päälle 

Silti se on ihan sama mitä viljat maksaa,kun ne eivät ole kytköksissä toisiinsa kuin näennäisesti.Ei tarvitse olla edes vehnäjauhopussia keittiön kaapissa.

Ainoa systeemi  on tuo kiinnitetty hinta jota kovasti esille tuodaan agrimarketin sivulla.Vahinko vain siinäkin,kun tuohon sakkiin ei ole luottamista=laiskaa ja mitään aikaan saamatonta porukkaa.

Oikeastaan mitään hintaa ei uskalla kiinnittää.

Koska milloinkaan ei voi olla varma että tuottaa just vaadittua laatua.

Kaurasta nyt jotenkin voi olla varma mutta muist ei.

älä ny, tuurilla ne laivakki seilaa, varsinkki kreikkalaiset. Kiinnitin keväällä osan vehnää, rypsiä ja kauraa, mää tykkään, ett ainaki ku tän hetken markkinahintoja kattoo, niin ei toi aiva hullusti menny!

Ja laarukki viä piti. ainaki täälä tundralla

Mutta totuuden nimessä(mikähän sen nimi o??) on myös menny toisinkipäin. Mut noin yleensä on ollut järkevää kiinnittää pieni osa kovan hinnan vallitessa, laakkson pohjalla ollessa en suosittelisi

Aluksi olin sitä mieltä, että suoria sopimuksia teollisuuden kanssa ilman välikäsiä. Hintoja tuli kiinnitettyä. Ensin tuli voittoa pirusti, sitten meni halvemmalla kuin oli markkinahinta. Nyt on tullut sellainen fiilis, että ei halua sitoutua mihinkään. Puidaan ensin viljat pois ja katsotaan minkälaista laatua on laarissa. Sitten seuraillaan minkälaisia laatulisiä jne. on eri ostajilla. Jotenkin sitä arvostaa tässäkin asiassa sitä, että on vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Ainoa mikä ei vaihdu, se on viljakuski. Maakunnan paras laatuaan

Hintojen kiinnitys ja sopimukset ja myynnin porrastus toimii parhaiten silloin, kun on samaa lajiketta monta rekkakuormaa, mutta itselläni on se tilanne, että lajikkeita ja laatuja on paljon. Mallasohraa saa myytyä yhden rekkakuorman, koita sitä sitten jakaa.

Myös markkinatiedon hanskaaminen on haasteellista. Ei riitä ammattitaito. Intuitiolla mennään. Sitten on vielä käytännönläheisempiä syitä. Viljat on mukava myydä silloin, kun ei ole pakkasta ja saa tapella lumien kanssa. Ei ole myöskään mukavaa ottaa rekka-autoa taiteilemaan kapealle kotitielle. Hyvissä olosuhteissa mukava tehdä kuormia. Ja kun siilot ovat tyhjät, niin joku homma on sentään saatu valmiiksi ja voi taas keskittyä muihin asioihin.

Joo miksei noinkin, en minäkään ole koskaan isoja määriä kiinnittänyt, esim nytkin kiinnitin vehnästä noin 15%, loput menee vapailla markkinoilla, kauraa tuli kiinnitettyä puolet toimitus elo-syysuu, koska tiesin, että minulta loppuu siilotila. Meni kuorma satamaan, hinta 165, hinta muutoin 167 vänkäämällä 170 varmaan, kuormassa oli 38,5 t kauraa, joten hävisin tuossa noin 190 €. Mutta minulla olikin tarkoitus saada kaurat pois siilosta, ennen kuin rypsin puinnit alakaa, siksi ajattelin, kiinnittäessä, että tuolla hinnalla kannattaa "poistaa" yksi murhe puintiajalta.

Ohrat ja vehnät menee kumpikin omaan pyöreään siiloon, joten ne ovat siinä mielessä vain vehnää ja ohraa, ei ole oikein intoa ruveta niiden kanssa sen kummenpia urheilemaan.

Lähestulkoon vituttaa, kun parilla vedätyskierroksella olin korkeimmalla tarjouksella mukana ja kuiteski loppumetreilla lakimies ilmottaa, että kolmeen osaan pilkkomalla reilusta paristakymmenestä hehtaarista saa jonku satasen enmpi kuin mun kolmeen kertaan korotettu tarjous koko tilasta, saakelin vedättäjät

Lähestulkoon vituttaa, kun parilla vedätyskierroksella olin korkeimmalla tarjouksella mukana ja kuiteski loppumetreilla lakimies ilmottaa, että kolmeen osaan pilkkomalla reilusta paristakymmenestä hehtaarista saa jonku satasen enmpi kuin mun kolmeen kertaan korotettu tarjous koko tilasta, saakelin vedättäjät

Saathan sä ne kaikki kolmekin ostaa, neljännellä kierroksella!    Nauti kaupanteosta, niin tekee vastapuolikin!  

On se tosiaan joskus helpompaakin; olin kerran päikkäreillä ja näin unta, että naapuri myi mulle peltonsa meidän vierestä, kylän parasta kukkamultapeltoa. Soitin heti herättyäni ja kerroin uneni: kättäpäälle tuli heti linjoja pitkin. Hinnasta sovittiin  vasta sen jälkeen.

Noo täytyy lohduttautua sillä, että tolle tilalle olis ollu 23km matkaa, säästyy ihan vitusti pöötä, ku ei tuu kauppaa

Voiko pellonhinta nousta ikuisesti? Vielä tarkennettuna, miten paljon yli pellon tuottoarvon voi pellonhinta nousta?

Jos esimerkiksi 10.000 € hehtaarihinnalla lainan hoitokulut 5 % korkotasolla ovat 500 € vuodessa, niin millä tuotolla korko maksetaan, entä mistä otetaan raha lyhennyksiin? Vai lasketaanko kylmästi pellon arvonnousun kuittaavan kulut?

Alla olevan, tuoreesta tutkimuksesta poimitun otteen, luulisi herättelevän suomalaisenkin viljelijän pohtimaan  ikuisen hinnannousun kuplaa. Jos tuet ja tuotteen hinta ovat jääneet viime vuosituhannelle, niin miten pellonhinnan moninkertaistuminen voisi perustua terveisiin tuotto-odotuksiin, saati tuottoarvoon?

"Tämä odotettuihin myyntivoittoihin perustuva tuotto, joka ei ole investoivalle aktiiviviljelijälle koskaan realisoitunut rahana, on kannustanut ostamaan mm. peltoa velkarahalla kovaan hintaan. Investoija on odottanut, että jo yksin hintojen nousu ylittää selvästi velkojen korkokustannuksen. – Selvää on, että joskus tämän ketjukirjeen on katkettava, jolloin vaikutukset ovat dramaattisia, Myyrä arvioi. "

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=30203.30

Julkaisu osoitteessa:
http://www.factormarkets.eu/content/penetration-financial-instability-agricultural-credit-and-leveraging

No se korko maksetaan urakoinnilla tai muulla työllä jos ei oo enää mettät kunnos    Vaihtoehtoisesti kalliin harrastuksen rahoituksena voi olla esimerkiksi lottovoitto tai reilunmoinen perintö..

Jos esimerkiksi 10.000 € hehtaarihinnalla lainan hoitokulut 5 % korkotasolla ovat 500 € vuodessa, niin millä tuotolla korko maksetaan, entä mistä otetaan raha lyhennyksiin? Vai lasketaanko kylmästi pellon arvonnousun kuittaavan kulut?

Esim. metän tai tonttien myynnistä ne rahat otetaan.

Jo maatalouskoulussa opetetaan, että pelto ei kulu joten ei sitä tarvitse poistaakkaan. Arvo on noussut aina ja tulee nousemaan tulevaisuudessakin

Korko taas on se mikä täytyy selättää vuosituotolla, tosin oman pääoman korkovaatimus voi vaihdella vaikka yhden ja 15 välillä ja siltä pohjalta on helppo laskea hintoja varsinkin kun vuokrat tuntuvat vaihtelevan 200 ja 500 välillä