Ostamalla hinnasta välittämättä uusia ja laadukkaita koneita. 
Ei osteta romuja, vaan kone joka täyttää tilan tarpeet vähintään seuraavat 10-vuotta. Panostetaan huoltoon, ja käyttöiän pidentämiseen, niin jälleenmyyntiarvokin säilyy paremmin. Rauta ei seistessään väsy, mutta kuusenjuurella mätii piloille.
Näin se on. Konekustannusta muodostuu vain silloin, kun koneen arvo alenee. Konekustannuksia karsitaan huolehtimalla, että koneiden arvo ei alene. Raudassa ei ole viime vuosikymmeninä ollut raha hukassa, eikä ole tulevaisuudessa varsinkaan. Esim. hyvin pidetyt traktorit maksaa hyvin usein käytettynä enemmän kuin ne on maksaneet uutena.
Miten sitten koneiden arvo alenee? 1) Käyttämällä konetta. Mitä laadukkaampi kone, sen vähemmän rauta väsyy käytössä. 2) Laiminlyömällä huolto tai kausisäilytys tai rikkomalla kone. Mitä kalliimpi kone, sitä enemmän tästä tulee kustannusta. 3) "Kehittämällä" tilaa tai muuttamalla tuotantosuuntaa siten, että koneesta tulee tarpeeton. Tilakoon suureneminen on yhteiskunnan intressissä mm. siksi, että sillä saadaan rikastettua konevalmistusta ja -kauppaa. Viljelijän edun mukaista se ei aina ole. Kone voi muuttua tarpeettomaksi myös siten, että sen omistaja kyllästyy siihen ja haluaa vaihtaa sen uuteen paremman näköiseen tai mukavampaan. Tästä voi aiheutua suurikin kustannus.
Talouslaskemissa näyttää siltä, että kallis kone on suuri kustannus, jos sitä ei käytä. Sen arvo muka alenee itsestään jonkun määrätyn poistoprosentin mukaan. Todellisuudessahan näin ei tapahtu, jos kone ei kulu, ruostu, rikkoudu tai muutu tarpeettomaksi. Harva sijoitus antaa varsinkaan epävarmoina aikoina oleellisesti parempaa ja turvallisempaa tuottoa kuin maalattu rauta.
