Viime talvena pääsin seuraamaan vierestä, kun kaveri osti takaisin pellon, joka oli tilasta aikanaan karjalaisille annettu ja tuli nyt uudelleen myyntiin. Kaveri ilmoitti varsin selvästi, että ostaa sen pellon taloon takaisin maksoi mitä hyvänsä. No, eipä häntä pahemmin uskottu, mutta kaveri kuitenkin voitti lopulta. Rahaa meni paljon, mutta sai mitä halusi.
Sama toteutui täällä viime talvena. 18ha talon vanhaa maata (torppa), maiden keskeltä, erottaen kantatilan 2 palstaan. Nyt on yhtenä isona palstana. Ihanan kallista, mutta olen niin tyytyväinen, vaikka tulikin maksettua selvästi ylihintaa. Oli kuitenkin ainutkertainen tilaisuus yhdistää talon maita. Tekemätön kauppa olisi harmittanut lopun ikää.
Et maksanut ylihintaa, mikäli rahalla sait 
Hyvin lohkastu.
Jos kerran "rajalta" saa ostaa rahalla peltoa, eikä sitten ostakkaan, niin turha on koskaan sen jälkeen ruikuttaa...
Voihan ajat muuttua, mutta tähän asti ja ainakin täälläpäin, ei pellot ole vaihtaneet omistajaa kauppojen jälkeen yleensä sukupolviin... Ei ainakaan ostaja ole ollut uudelleen myymässä.
...keleen sukutilatäppärit!
Mutta seudulla
on ollut "tekijöitä", niin ne on jättänyt pienet nurkat taakseen, ja etsineet paremman
toimintaympäristön.
Joku voisi sanoa, että raukat menneet merten taa...
Mielestäni se on "kova" temppu!
Oikeammin olisi sanoa, että taitaa olla niitä ne raukat, jotka ovat jääneet. (kyräilemään toisiaan)
Luulisi tuota peltoa joskus täälläkin olevan, kuin jokin aika sitten Virossa. Että ihan, mitähän noillekkin tekisi...
Olisi se aika ankeaa sekin.
Mutta jos uskoo ikuiseen "talouskasvattamiseen", niin tästähän mennään vaikka kuuhun asti.
