Niinhän se on, myynnissä olevaa ei ole pakko myydä korkeimman tarjouksen tekijälle, ellei myyjänä ole joku julkioikeudellinen yhteisö, kunnat, valtio yms. (Nekin voivat myydä jollekin muulle kuin korkeimman tarjouksen tehneelle, mikäli löytyy hyvät perusteet, esim käyttötarkoituksesta.)

Kun perikunnat myyvät metsäpalstoja "tarjousten perusteella", kannattaa olla tarkkana, osa hakee vain käypää arvoa jolla yksi osakas lunastaa palstan. Tälläinen toiminta ärsyttää, varsinkin kun kuvioihin tutustuminen ja rahoituksen järjestely teettää ostajakanditaateille töitä.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 13.08.11 - klo:17:47

Lainaus käyttäjältä: lehmänviljelijä - 13.08.11 - klo:16:05

Siitä tulikin mieleeni, että osaako joku sanoa miten on asia virallisessa vuokra ja myynti kilpailutuksessa? Onko jokaisella tarjouksen jättäneellä oikeus nähdä voittanut tarjous? Entä jos huonompi tarjous on hyväksytty - voiko korkeimman tarjouksen tehnyt silloin vaatia purkamaan sopimuksen ja vaatia sitä itselleen? Entä vahingonkorvaus puoli?

Mitä tarkoitat virallisella? Kuntien ja valtion myynneissä ja hankinnoissa on tiukat säännöt, jotka eivät koske yksityistä myyjää. Omansa voi myydä vaikka eurolla ensimmäiselle vastaantulijalle, eikä kuulu muille. Usein myynti-ilmoituksessa lukee: "Myyjä pidättää oikeuden hyväksyä tai hylätä tehdyt tarjoukset", silloin on aika vapaata, taitaa: "Korkeimman tarjouksen tehneelle" sitoa juridisestikin?

Tuohan selvensi aika paljon asiaa. Mutta tarkoitin lähinnä vuokra tai myynti ilmoituksia, joissa lukee "annetaan vuokralle tarjousten perusteella" ja "myydään tarjousten perusteella".
Juuri keväällä noin kymmenen kilometrin päästä oleva vanha isäntä tarjosi paikallislehdessä peltojaan vuokralle. Siinä ilmoituksessa sanamuotona oli juuri tuo "annetaan vuokralle tarjousten perusteella". Isäntä joka ne pellot sai vuokralle, vaan kehuskeli että sai halvalla ja kertoi vuokrankin, joka oli halvempi kuin suurella osalla tarjoajista joita tiedän. Haluaisin vain tarkistaa vedättääkö vuokralainen ja väittää että maksoi vähän vaikka todellisuus on ihan muuta. Itse ainakin näin oletan.

Tarjousten perusteella on mun mielestä aika liukuva käsite.
Toinen isäntä voi tarjota pelloista vaikka sen 500 euroa hehtaari, ei muuta.
Ja toinen samoista pelloista 300 euroa hehtaari ja sen lisäksi lupaa huolehtia peltojen ylläpitokalkituksesta, ojituksen kunnossapidosta, lupautuu pitämään pelloilla yllä asiallista viljelykiertoa tms.. Siis toimenpiteitä jotka pitävät yllä omaisuuden arvoa mutta joita on vaikea mitata sillä hetkellä suoraan euroissa..

Kyllähän minuakin tietysti aika juupelisti harmittaisi jos naapurista pellot ostaisi joku isäntä tai kuka tahansa hornan kuusesta.
Mutta toisaalta jos itse olisin myyvänä osapuolena nii kyllä sekin aika tavalla harmittaisi jos en voisi vapaasti valita kelle ne myyn.

Sehän tässä nimenomaan ottaa päähän, että olisin ollut valmis ostamaan ne miltei hinnalla millä hyvänsä, kun ovat sukutilan vanhoja maita ja vielä rajaojan takana.
Oli myöskin aika järkytys, kun kävin katsomassa millä hinnalla ne oli myyty. Mutta täytyy vain ajatella, että siellä pöydän alta on vaihdettu isompikin nippu rahaa.

Tässä muistelin, että jossain etelä-suomessa oli jokunen vuosi sitten joku suuri vuokraviljelijä menettänyt 100ha vuokra peltoa, joka oli myyty tietämättä hänen altaan halpaan hintaan. Muistelisin myös, että vuokralainen vei asian oikeuteen ja siitä kirjoiteltiin enemmänkin jossain, mutta kun nyt en asiaa paremmin muista, enkä googlettamallakaan sitä nyt löytänyt mistään. Kiinnostaisi vain tietää miten kävi. Mutta veikkaan että ostaja kuitenkin oli vahvoilla. Muistaako joku kyseisen asian?
Muutama vuosi sitten eräs tuttu viljelijä sai kuulla tukihakemuksia maataloussihteerille viedessään, että 17ha jotka olivat olleet hänellä vuosia vuokralla, oli vuokrattu toiselle. Ei sille mitään voinut, kun vuokrasopimuskin oli suullinen. Näitä tapauksiahan on kaikenlaisia.

Kun perikunnat myyvät metsäpalstoja "tarjousten perusteella", kannattaa olla tarkkana, osa hakee vain käypää arvoa jolla yksi osakas lunastaa palstan. Tälläinen toiminta ärsyttää, varsinkin kun kuvioihin tutustuminen ja rahoituksen järjestely teettää ostajakanditaateille töitä.

Meillekin kävi muutama vuosi sittenniin, että naapuri itse tuli papereiden kanssa käymään, että ostatko pellot ja metsät. Kaupat sovittiin ja pankissa oli asiat valmiina, niin naapuri totesi: ei vaiskaan. Silloin vähän harmitti, muttei enää.

Nyt tuli sitten kaupan lähin naapuri ja sen ostoa ei tarvinnut paljon miettiä. Kalliiksi tuli, mutta se oli niitä pakko-ostoja. Tontti laajeni paljon ja ostamalla kaikki rakennuksineen saa ainakin estettyä ei-toivottujen naapureiden tulo rajanaapuriksi.

Nyt tuli sitten kaupan lähin naapuri ja sen ostoa ei tarvinnut paljon miettiä. Kalliiksi tuli, mutta se oli niitä pakko-ostoja. Tontti laajeni paljon ja ostamalla kaikki rakennuksineen saa ainakin estettyä ei-toivottujen naapureiden tulo rajanaapuriksi.

Se tässä sukutilamenttaliteetissa on kyllä huono puoli, että jos naapuriksi sattuu saman lajin edustaja, niin siitä ei pääse eroon kirveelläkään.

Niinhän se on, myynnissä olevaa ei ole pakko myydä korkeimman tarjouksen tekijälle, ellei myyjänä ole joku julkioikeudellinen yhteisö, kunnat, valtio yms. (Nekin voivat myydä jollekin muulle kuin korkeimman tarjouksen tehneelle, mikäli löytyy hyvät perusteet, esim käyttötarkoituksesta.)

Kyllä tarjous on lähtökohtaisesti sitova, niin myyjää kuin tarjoajaakin. Suullisessa tarjouksessa on tosin aina näyttövelvollisuus. Vastaavasti mikäli tarjous sisältää muita kuin rahamääräisiä asioita, on tarjousten arvottaminen haastavampaa.

Ellei tarjouspyynnössä ole erikseen mainittu tuota "myyjä pidättää oikeuden hyväksyä tai hylätä", niin korkeimman tarjouksen tekijälle tulisi viime kädessä myydä.