Sehän alakaapi olla entistä totennäkösempää, että Heinonnii huushollissa siirrytään pikuhilijaa luomutuotantoon. Meinaan että nykysillä/tulevilla apulannan hinnoella se alakaapi olla entistä ekonomisempi vaehtoehto. Selevittäkkääpä luomuasijantuntijat niitä luomutuotnnon riittisie pisteitä ja sitä että montako hehtaarie pittäs olla elläenyksikkö kohti.

Ja jos joellaki on yksinkertasie laskutoemituksie assiesta, niin näkösille vaen.

Yhteiset on aatokset...

Vaan mitekä siinä käy, kun kaikki tuon hoksaavat. Putoaako luomutuki roimasti?

Sehän alakaapi olla entistä totennäkösempää, että Heinonnii huushollissa siirrytään pikuhilijaa luomutuotantoon. Meinaan että nykysillä/tulevilla apulannan hinnoella se alakaapi olla entistä ekonomisempi vaehtoehto. Selevittäkkääpä luomuasijantuntijat niitä luomutuotnnon riittisie pisteitä ja sitä että montako hehtaarie pittäs olla elläenyksikkö kohti.

Ja jos joellaki on yksinkertasie laskutoemituksie assiesta, niin näkösille vaen.

2ha/ey riittää 100% omavaraisuuteen jos maat kunnossa. Jos naapurustossa löytyy luomukasvitiloja, niin yhteisesti sovitulla viljelykierrolla molemmat hyötyy ja omaa maata ei tarvitse silloin niin paljoa.

Jos taasen tarkoitus pitää kotieläimet tavanomaisena, ja siirtyä vain pellon osalta luomuviljelyyn niin tilanne tietysti toinen, silloin riittää noin 1ha/ey nurmipainotteisella kierrolla esim. suojavilja - nurmi - nurmi - nurmi - yv nurmi, ja eläinten väkirehut sitten osittain ostona. Lannanlevitysalan riittävyys pitää tarkistaa.

Selevittäkkääpä luomuasijantuntijat niitä luomutuotnnon riittisie pisteitä

Tähän vielä

Maalajit - jos paljon turve- ja rapamaita, niin homma vaikeutuu, soveltuu huonosti apilakiertoon, ja juolavehnän kanssa eläminen hankalampaa.

Maan kunto - jos ojitukset ja ph lukemat ei ole kunnossa, vaatii paljon panostusta näihin alkuun pääsemiseksi

Pohjavesialueet - jos lannanlevitysrajoitusten alaisia peltoja, homma luonnollisesti hankalampaa (apulantaahan näihin saa laittaa ihan normaalisti?)

Oma luonne - oltava vähän pioneerihenkeä, valmiutta kokeilla ja etsiä tietoa, eikä saa säikähtää "paperihommia"

Että se meni silleen että heinopojun huusholli tilas liian myöhään apupasakt ja menee siksi luomuksi (toen perrrään asia näin on)

Yhteiset on aatokset...

Vaan mitekä siinä käy, kun kaikki tuon hoksaavat. Putoaako luomutuki roimasti?

    Juu, äläkää nyt vaan kaikki luomuun rynnätkö. Tää on ainut tuatantomuato mikä on pisnespohjalla. Tapellaan luannon kanssa kilpaa kumpi saa toiseltas enempi. Ei täällä kaikki kumminkaan pärjää, kulunkien säästömahdollisuuksia on niin paljon, että apulanta miähiä rupee pyärtyyn. Jää joiltaki pian kylvöt väliin.

tulevalle kesälle apulannat on jo syssyllä tullunna, että aenaski vuosi mennee entisellään. Sehän vaen kuulostaa luomutuki olevan nousussa...

Kahoha maetopoetsu, jos nyt apulannat maksaapi semmoset viis tuhatta eoroa vujessa ja luomutukkea... nii palajoko sitä tullee 25 hehtaarilta, ei vissiin ihan viittä tuhatta, vaen jos tulisi loppuun nelejä tuhatta, niin oha se jo yhteesä yheksisen tuhatta, tä?

Se vaen tuo paperihomma hirvittää ja muutenkaa en oo pykylöestä jyvällä.

Että se meni silleen että heinopojun huusholli tilas liian myöhään apupasakt ja menee siksi luomuksi (toen perrrään asia näin on)

        Jaaha, se on sitte säästöä jo etukäteen. Hihku ny mitä säästy.
        Vanhan laskelman mukaan 120euk/ha apulannasta ja 50 euk/ha myrkyistä.  Viljankylvökset valmistuu hyvälaatuisina kaks viikkoo aikaisemmin kuin tavanomaiset. Säästyy kuivatuskulunkeja ja pärjää pienempien satojen vuoksi pienemmillä pelivempeleillä eli kuivurilla ja puimurilla/ha. Kun kalkitus on kunnossa, niin maa ei happane samaa tahtia kuin apulannalla. Viljan hinta 300 eukon tietämissä tonnilta ja ylimääräinen tuki pitkällä juaksulla 100 eukkoa/ha.

Oliko luomussa niin, että tarkastajat käyvät kerran vuodessa syynämässä viljelykset.

Jostain lehdestä luin, että Saksassa luomutuotteiden menekki on lähtenyt reippaaseen nousuun. Kysyntä on niin kovaa, että oma tuotanto ei ole pysynyt perässä. Eikös tässä olisi markkinarako suomalaisellekkin tuotteelle?

Oliko luomussa niin, että tarkastajat käyvät kerran vuodessa syynämässä viljelykset.

Jostain lehdestä luin, että Saksassa luomutuotteiden menekki on lähtenyt reippaaseen nousuun. Kysyntä on niin kovaa, että oma tuotanto ei ole pysynyt perässä. Eikös tässä olisi markkinarako suomalaisellekkin tuotteelle?

Kasvinviljelytiloilla kerran, eläintiloilla kaksi. Harvemmin on epäasiallisia luomutarkastajia kohdalle sattunut.

Sehän alakaapi olla entistä totennäkösempää, että Heinonnii huushollissa siirrytään pikuhilijaa luomutuotantoon. Meinaan että nykysillä/tulevilla apulannan hinnoella se alakaapi olla entistä ekonomisempi vaehtoehto. Selevittäkkääpä luomuasijantuntijat niitä luomutuotnnon riittisie pisteitä ja sitä että montako hehtaarie pittäs olla elläenyksikkö kohti.

Ja jos joellaki on yksinkertasie laskutoemituksie assiesta, niin näkösille vaen.

AI ai. Voi sitä ohdakkeen ja valvatin määrää ja niitä tunteja mitä pitää istua traktorissa, harata, kyntää...Poltto-ainetta menee paljonkin enemmän.
Tarkenna normaaliviljelyä niin pääset parempaan tulokseen.

AI ai. Voi sitä ohdakkeen ja valvatin määrää ja niitä tunteja mitä pitää istua traktorissa, harata, kyntää...Poltto-ainetta menee paljonkin enemmän.
Tarkenna normaaliviljelyä niin pääset parempaan tulokseen.

Jos sulla (naapurilla) on tuo ohdake-valvattiviljelmä, niin luultavimmin on laajaperäisesti hoidettu luomuviljaviljelys? Asiallisella nurmikierrolla (min 1/3 nurmea) pysyvät aisoissa. Nouhauta, havainnointikykyä ja noista syntyvää toimintaa tarvitaan enemmän kuin tavanomaisessa; luomun "palokunta" on huomattavasti tavanomaista (Kemira, rounduppi) heikompi...

Mutta Heinolle: karjatila on peltojen osalta suht helppo siirtää luomuun. Käsittääkseni sinulla ei viljaa puitavaksi nytkään viljellä. Ainakin siirtymävaiheessa pitää varautua 20-30% sadonlaskuun eli nyt ei rehuhuollossa saisi olla "viimeinenkin korsi talteen" -meininkiä. Wejjon huomiot peltojen peruskunnosta on syytä ottaa vakavasti. Ja enemmän töitä nurmiviljelyssä on kuin tavan tiloilla: suoraan apilanurmesta apilanurmeen 4-5 vuoden välein uudistaminen ei toimi apilalla, vaan tarvitaan yksivuotisia siinä välissä. Siitä se lisätyö ja -kulu.

Petri

Lainaus käyttäjältä: optimisti - 26.03.08 - klo:05:51

AI ai. Voi sitä ohdakkeen ja valvatin määrää ja niitä tunteja mitä pitää istua traktorissa, harata, kyntää...Poltto-ainetta menee paljonkin enemmän.
Tarkenna normaaliviljelyä niin pääset parempaan tulokseen.

Jos sulla (naapurilla) on tuo ohdake-valvattiviljelmä, niin luultavimmin on laajaperäisesti hoidettu luomuviljaviljelys? Asiallisella nurmikierrolla (min 1/3 nurmea) pysyvät aisoissa. Nouhauta, havainnointikykyä ja noista syntyvää toimintaa tarvitaan enemmän kuin tavanomaisessa; luomun "palokunta" on huomattavasti tavanomaista (Kemira, rounduppi) heikompi...

Mutta Heinolle: karjatila on peltojen osalta suht helppo siirtää luomuun. Käsittääkseni sinulla ei viljaa puitavaksi nytkään viljellä. Ainakin siirtymävaiheessa pitää varautua 20-30% sadonlaskuun eli nyt ei rehuhuollossa saisi olla "viimeinenkin korsi talteen" -meininkiä. Wejjon huomiot peltojen peruskunnosta on syytä ottaa vakavasti. Ja enemmän töitä nurmiviljelyssä on kuin tavan tiloilla: suoraan apilanurmesta apilanurmeen 4-5 vuoden välein uudistaminen ei toimi apilalla, vaan tarvitaan yksivuotisia siinä välissä. Siitä se lisätyö ja -kulu.

Petri

Olen Petrin kanssa samaa mieltä tuosta 1/3 nurmi säännöstä. Kaikki epäonnistuneet luomuilijat ovat jättäneet nurmen väliin. Jos tilalla on nautoja joille s-rehun / heinän syöttää ei luomuun siirtyminen pitäisi mikään iso juttu olla... En ole laskenut, mutta veikkaan, että kannattavin luomumuoto on pistää pellot luomuun ja pitää karja tavanomaisena.

Sitten toinen näkökohta luomuun. Sen todellinen puhtaus. Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä tavanomaisen viljelijöillä on paljon oppimista luomu metodeista, mutta kumpikaan ei tee viljelyä autuaaksi. Mielestäni olisi mielenkiintoista vertailla luomun ja esim omia viljelyksiäni tuotettu viljakilo / kulutettu öljylitra. Itselläni on kiertona nurmi 5ha ja rypsi 7ha ja loput on jaettu vehnän, mallasohran, rukiin ja kauran kesken markkinoita seuraten. Syysmuokkauksia en tee, keväällä roundup + sianliete 20m3/ha + lautasmuokkaus + kylvölannoitus. Kesällä rikkatorjunta minimiannoksilla, tautiaineita ja tuholaisaineita (pois lukien rypsi) en ole tähän mennessä tarvinnut. Ph:t ovat 6,5 paikkeilla. Itse väitän kuluttavani vähemmän öljyä per hehtaari viljelytoimissani vaikka otetaan huomioon, että lannoiteet ja torjunta-aineet ovat öljypohjaisia! Tämä koska luomussa (1/3 nurmea, 2/3 viljaa) menee kevään rikkojen "herättämiseen", kylvömuokkaukseen, rikkaäestyksiin, kuivaukseen, syyskultivointii + kyntöön yhteensä sen verta, mitä tuo lannoitteet ja torjunta-aineet ottaa litroja...

Siitä arvon raatilaiset kommentoimaan.
 
P.S En väitä, että tuo edellä oleva on totta, mutta toivon sen herättävän keskustelua. Olen vasta "siirtymä vaiheessa" kuvailemaani viljelytekniikkaan, joten tarkkoja litramääriä osaa kertoa...

       Kvick-up kultivaattori-rikanjuuripöllyttimellä saa pidetyksi rikkaongelmat hallinnassa. On totta, että luomuviljelijän pitää olla skarpimpi viljelytoimissa kuin ruuttapoikien.
        On myös totta, että suorakylvö viljapuolella on kova sana polttoaineen kulutussäästöissä, ainakin noin välittömässä viljelyssä. Mutta kun tuo suorakylvökone on ostettu kauniin teorian perusteella, niin kuitenkin pitää suurentaa vetokone. Ei yhtä pykälää, vaan ainakin kaksi. Alle 150hp:n konetta ei kannata edes miettiä. Olkimassasta on haittaa joko orastumiselle tai sitten pitää hommata lapiorullaäes, muokkari tai joku muu kallis vispain. Ruuttahommia pitää muistaa tehdä huolella ja ajallaan ja enemmän kuin kyntöaikana. Kyntöaurojakaan ei voi myydä pois, koska joskus pitää urat tms sotkut selvittää.  Suorakylvön kokonaispolttoaineen- ja kustannusten säästö ei siis ole ihan yksiselitteinen.
      Kohtuuden huolella hoidettu luomutila on taloudellisesti täysin kilpailukykyinen hyville tavannomaisille tiloille. Märehtijäkotieläintiloilla tilanne on vielä parempi. Jopa KäytännönMaatalous-lehti alkaa viritellä typensitojakasvijuttuja sivuilleen, keksisivätpä vielä mykoritsat. Muistetaanpa vielä sekin, että vain typpikilon tuottamiseen tarvitaan kilo öljyä + rahtiöljyt + pakkausöljyt.

Ihan vaen välikommenttina, meitin pellolle ei oo myrkkyjä isommin laeteltu, oesko kahesti hehtaari-pari ruiskutettu vujen 1985 jäläkeen ja sitä ennen harvemmin. Pahin riesa on jollaki lohkolla koeranputki, ja juolavehenää pyritään lissäämään.