Sivutoimisuus ja päätoimisuus on sinänsä irrelevanttia. Sen sijaan voitaisiin tarkastella sitä, onko maatalouden harjoittamisella merkitystä viljelijän kokonaistulon muodostukseen...
Tää ajatus nyt on vieläkin syvemmältä. Varsinkin, jos tukia maksetaan sosiaalisin perustein, kuten toimeentulotukea konsanaan, unohtuu se, mitä varten tuet on, eli maataloustuotteiden hinnan alentamista varten. Ei maanviljelijän elämistä varten. Tuki on yrityksen liikevaihtoa, joka menee kokonaan yrityksen läpi, minkään osan siitä ei pitäisi jäädä viljelijän pussiin. Jos jää, niin heti on kaupunkilaiset kateellisia ja joudutaan ihan hirveyksiin.
Jokaiselle suomalaiselle, oli viljelijä tai ei, perustulo eli kansalaispalkka, jolla saa elämiseen riittävät ruuan raaka-aineet. Sitten on ihmisen oma asia mitä tekee, harrastaako viljelyä, opiskelua, onko työtön, tai tekeekö muita töitä. Siinä jää iso porukka työvoima-, opintotuki- ja sosiaalitoimistojen työntekijöitä tuon kansalaispalkan varaan, mutta kokonaissäästö on silti suuri.
On tosi syvältä tuo kateuden aikaansaama ajattelutapa, että viljelijän tai perheenjäsenen muualla tekemä työ tai tienaama raha pitäisi olla jotenkin kytköksissä maataloustuloon. Kyllä ihminen saa rahaa tienata mistä haluaa ja tuhlata mihin haluaa. Maataloudessa olennaista on vain siihen käytetyt resurssit ja tuotetut tuotteet.
Eli kaiken tuen pitäisi olla tuotantoon sidottua, ja vuosittaiset tupo-neuvottelut, että mihin tuotteisiin kohdistetaan kuinkakin suuri osuus tuesta. Ideaalitilanteessa tukea ei olisi ollenkaan, vaan kuluttaja päättäisi, mihin rahansa pistää, mutta käytännössä kuluttaja ei kyllä osaa päättää paria vuotta etukäteen, että mitä aikoo syödä, ja mitä tuotantosuuntia kannattaa ylläpitää tulevaisuuden varalle. Eipä sitä kovin hyvin osaa poliittiset päättäjätkään päättää.
