Olen tässä tehnyt muutaman vuoden ajan empiiristä tutkimusta kylvinkoneiden vannasratkaisuiden toimivuudesta HsS ja HtS savikoilla. Olen haastatellut lukuisia isäntiä, tonkinut naapureiden peltoja ja suorittanut omakohtaisia kokeita. Tulokset ovat olleet varsin huolestuttavia etelä-suomalaisen viljanviljelyn kannalta. Olen nyt valmis purkamaan tutkimusaineiston ja esittämään vastaansanomattomat perusteet sille miksi asiat ovat menneet niinkuin ovat menneet.
Mielestäni kaiken kylvötekniikan perusta savimaalle on laahavannas. Tänäkin keväänä, kun ilmanala on perinteinen kuiva kevät, on edellä mainittu vannastyyppi ollut ainoa jonka jäljiltä voi odottaa edes jollain tapaa tasalaatuisia oraita. Valitettavasti kehitys on johtanut siihen, että erilaiset kiekkovannasratkaisut ovat syrjäyttäneet perinteisen ja hyväksi todetun vannastyypin. EU-aikana kevytmuokattujen peltojen osuus on lisääntynyt ja sen myötä peltojen keväinen pahnapeitteisyys on yleistä. Mielestäni ongelman laajuutta on kuitenkin liioiteltu ja konekauppiaat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. Myös suuri osa isännistä uskoo jollain tasolla kiekkovantaan paremmuuteen vaikeammissa olosuhteissa. Ilmaista lounasta ei kuitenkaan tässä asiassa ole.
Olen haastatellut paria isäntää, jotka vaihtoivat laahavantaan kiekkokoneeseen ja kumpikin oli sitä mieltä, että kiekkovannas ei olennaisesti lisää kylvinkoneen tukkoisuuden sietokykyä. Olennaista oli kuitenkin kylvöjäljen huononeminen. Näyttää siltä, että nykytekniikka on tuhoisaa varsinkin rypsinkylvölle, jolla siemenen oikeaoppinen sijoittuminen on erittäin tärkeää. Kiekkovantaalla ei yhtä tasalaatuista jälkeä ole saanut aikaiseksi. Yhdessä laahavantaan syrjäytymisen kanssa on tapahtunut myös toinen merkittävä heikennys eli ripakuvioinen jyräpyörä on syrjäyttänyt tasakanttisen pyörämallin. Viimeksi mainittu on kuitenkin maan painatuskyvyltään selvästi parempi kuin riparengas. Paine jakautuu tasaisemmin jolloin tiivistys on tasapainoinen. Myös kylvösyvyys voi olla tämän rengasmallin kanssa enemmän pinnassa. Pyörävalintaa perustellaan paremmalla liettymisen kestolla, mutta tämä on mielestäni vanhaa tietoa, koska jälkihara sekoittaa aina pyörästön jättämän jäljen ja pyörän kuviolla ei voi olla enää sellaista merkitystä mitä on ollut aiemmin.
Olen haastatellut pyöräratkaisusta erästä kotimaista valmistajaa, joka oli näkemyksissäni samoilla linjoilla, mutta he sanoivat, että isäntien vaatimukset ovat ajaneet kehityksen tähän suuntaan. Ripakuvio on enemmistön mielestä paras ja asiassa ei ole neuvottelunvaraa piste. On hirmuisen huono asia, että jälkeenjääneillä ja osittain virheellisillä tulkinnoilla koko suomalainen koneenrakennustekniikka on ottanut tässä asiasssa takapakkia. Täytyy toivoa, että tämä asia saadaan jossain vaiheessa oikaistua.
Eräs isäntä oli sitä mieltä, että kylvinkoneen aisasylinterillä voidaan oleellisesti helpottaa tukoksien purkamista. Etupäätä nostamalla tukos purkautuu ja laahavantaat kylvävät kuitenkin perässä koko ajan normaalisti. Uskon, että tämä on ihan toimiva konsti.
Olen koittanut tutkailla näitä erilaisia kiekkovannasratkaisuja ja pohtia miten tätä vannastyyppiä voisi käyttää onnistuneesti hyväksi savimaan kylvössä. Toistaiseksi tulos on ollut kuitenkin peräti laiha. Kiekkovantaalla ei voi saavuttaa laahavantaalle ominaista kylvöpohjan jatkuvaa tunnustelua, jossa kaikki mahdolliset epätasaisuudet huomioidaan reaaliaikaisesti. Ehkä ainoa jossa homma voisi toimia on VM:n tarkkuusvannas. Kiekkovannas soveltuu mielestäni ainoastaan puhdasoppiseen suorakylvöön, jossa ollaan koko ajan kosketuksissa raakamaan kanssa. Mutta siinä vaiheessa, kun peltoa on jouduttu äestämään, tulee aika paljon ongelmia oikean työsyvyyden löytämisen kanssa. Mitä epätasaisempia lohkoja, mitä enemmän syysmuokkauksen jäljiltä peltoon on jäänyt monttuja, sen haasteellisempaa on kylvöpohjan tekeminen. Kiekkokoneella ei saavuta laahavantaalle ominaista kylvön huolettomuutta, vaan kylvösyvyyttä on koko ajan vahdittava ja yhteistyön äestyskoneen kanssa on oltava saumatonta. Vaikka kiekkokoneisiin liitetään sellaisia määritelmiä, että äestys tai käsittely ennen kylvöä voi olla huolettomampaa, niin käytännössä tähän liittyy melkoinen sudenkuoppa. Karkea esikäsittely tuo mukanaan epätasaisen kylvöpohjan, joka aiheuttaa jyville epätasaiset itämisolosuhteet. Käytännössä kiekkovannas hyötyy yhtä paljon hyvästä äestyksestä kuin laahavannaskin. Ja kaikki tämä on oleellista varsinkin kuivilla savimailla, joissa kosteutta on niukasti saatavilla.
Omat päätelmät ovat tiivistyneet siihen, että kun kylvössä otetaan tavoitteeksi, että mahdollisimman monen siemenen pitää itää, niin laahavannas on ainoa toimiva ratkaisu. Syksyllä kultivointi, keväällä tasausäestys, 1-2 kertaa äestys ja siihen laahavannaskylvö on ainoa tapa saada mahdollisimman toimiva kasvusto. Valitettavasti.
Ymmärrän kyllä ne syyt jotka ovat johtaneet siihen, että tästä ketjusta on luovuttu, mutta jokainen saa itse miettiä minkälaista tulosta sieltä pellolta hakee. Oikotielle voi lähteä, mutta sille polulle pitää sitten löytyä hyvä sade kylvöjen jälkeen.
Olen tullut siihen tulokseen, että kylvötekniikassa on menty väärään suuntaan, kun ollaan siirrytty käyttämään epävarmempia menetelmiä kuin ennen. Ainakin itseäni närästää se, että kalliilla tekniikalla ei saada sellaista jälkeä aikaiseksi mitä pitäisi. En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta tuloksia kun maakunnassa katselee niin en varmaan ole ainoa, joka jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia.
Kylmis
