Nyt on siis monilla huoli siitä, miten maaseudun ja maatalouden käy, kun kepu joutuu oppositioon, voiko kuitenkaan käydä enää huonommin, mitä on nyt keskustan 8 hallitusvuoden aikana käynyt?
Jos kuitenkin ollaan huolissaan, niin se heijastelee sitä, että on ripustauduttu siihen ajatukseen että keskusta ajaa maatalouden ja maaseudun asiaa ja maaseutu ja maatalous nousee tai kaatuu siis kesustan vaalimenestyksen mukaan.
Puhutaan siis poliittisesta riskistä, ja poliittinen riski tämän ajattelun mukaan toteutuisi silloin, kun keskusta joutuu oppositioon.
Maatalouden ongelma onkin juuri tässä, se ripustautuu kepuun valvoessaan etujaan, ikään kuin kepulle on luovutettu maatalouden ja maaseudun asioiden ajaminen.
Tähän on tietysti historialliset perusteet, Keskustan ja Keskustapuolueen edeltäjä oli Maalaisliitto, jonka kannattajakunta aikoinaan koostui suurimmaksi osaksi maaseutu-ja maatalousväestöstä.
Vielä 1960 -luvulle asti maatalousväestön määrä oli niin suuri, että se yksinään riitti antamaan Maalaisliitolle, sittemmin Keskustapuolueelle vaaleissa aina sen noin 20 % kannatuksen, sittemmin maatalousväestön määrä väheni, mutta siitä huolimatta saatiin 20 % tienoilla olevia kannatuslukemia, koska kaupungeistakin alkoi kepu saada äänestäjiä.
Maaatalouden etujen ajajilla ei siis ollut huolta, vaikka maatalousväestön määrä väheni, koska se ei vielä tuntunut kepun kannatuslukemissa, maatalous saattoi siis edelleen huoletta luovuttaa asioidensa ajamiseen valtakirjan kepulle, muihin puolueisiin ei luotettu, haluttiin vahva Kepu-MTK akseli, otettiin mallia SAK-SDP edunvalvonta-akselista, ajateltiin, että jo työläiset saavat asioitansa ajettua voimakkaalla Ay-liikkeen ja Demareiden yhteistyölllä, niin viljelijätkin pystyvät samaan vahvalla MTK-Kepu yhteistyöllä.
Tämä toimikin 70-80 luvuilla hyvin, mutta jo 90- luvulla alkoi tämän yhteistyön voima heiketä.
By the way.
Suomi on omituinen maa maailmassa, tuskin missään muualla, ainkaan Euroopassa, maatalouspolitiikka on niin voimakkaasti politisoitunutta kuin Suomessa, ja tuskin missään muualla yksikään puolue on niin selkeästi leimautunut maatalouspuolueeksi kuin Suomessa Suomen Keskusta.
Toki useimmissa kehittyneissä maissa viljelijät noin yleisesti ottaen kannattavat oikeisto- ja keskusta-oikeistolaisia puoueita, mutta missään muussa maassa maatalous ei tarraudu niin selkeästi yhteen puolueeseen kuin mitä tapahtuu Suomessa.
Missä on siis tehty virhe edunvalvonnassa?
On liikaa oltu sen kuvitelman varassa, että keskusta tulee kaupunkilaisten äänien avulla säilymään yhtenä valtapuolueena muiden joukossa, ja siten keskusta edelleenkin hoitaisi maatalouden ja maaseudun asioita.
Mutta nyt kävikin kylmät, kepu joutuu oppositioon, MTK:ssa ja viljelijöiden joukossa ollaan pelko perseessä sen suhteen, mitä on lähivuosina odotettavissa maatalouspolitiikassa.
Ja voi hyvinkin olla, että keskusta taantuu pitkäksi aikaa tuollaiseksi 15 % kannatuksen puolueeksi, eikä siten ole mukana tulevissakaan hallituksissa.
Ja vaikka olisikin, niin onko silti viisasta luottaa siihen, että kepu kyllä pitää huolta maaseudun ja maatalouden asioista.
Ja muut puolueet ovat mielellään luovuttaneet maatalousasioiden hoidon kepulle ja niinpä maatalous on useinkin joutunut poliittisten kiistojen pelinappulan osaan.
Strateginen virhe on tehty. Muut puolueet ovat jääneet kylmäkiskoisiksi suhteessaan maatalouteen, kun MTK on halunnut nimenomaan kepun suojaan. Olis pitänyt toimia toisin, olisi pitänyt antaa vastuuta maatalouden asioiden hoidosta kaikille puolueille.
Mutta voikin olla hyvä asia maatalouden kannalta, että kepu on oppositiossa, nyt täytyy etsiä maataloudelle sympatiaa muista puolueista.
Hiukan asian vierestä.
Poliittinen riski on nimenomaan kansallisten tukien suuri määrä. Mitä enemmän kansallisia tukia, sitä suurempi poliittinen riski, koska juuri keskusta on suhtautunut myönteisimmin kansallisiin tukiin, jos muutkin puolueet olis saatu suhtautumaan myönteisemmin, niin kansallisiin tukiin sisältyvä poliittinen riskikin olisi pienempi.
Jos kansallisten tukien määrä olis nykyistä alhaisempi, ehkä viljelijöitä olisi vähemmän ja meidän elintasomme vieläkin huonompi, mutta vastaavasti poliittinen riski olisi pienempi ja maatalous ei olisi niin suuri kiistakapula kuin mitä se nyt on ja meidän viljelijöidenkin olo olis helpompi, ja voisimme huoletta äänestää mitä puoluetta tahansa, tarvitsematta huolehtia siitä, millainen hallituskoalitio olis maatalouden kannalta paras.
Tässä siis muutamia ajatuksiani tästä aiheesta, näitä mietiskelin tänään töiden lomassa.
Tämä on aika lonkalta kirjoitettu, ajatukseni valitettavasti vaikuttavat selkiintymättömiltä ja voin tätä täydentää, kunhan ajatukseni selkiintyvät (jos yleensä selkiintyvät).
Viimeksi muokattu: 19.04.11 - klo:20:52 kirjoittanut Lohisoppa